Hei A,
Pyysit silloin laituritreffeillä, etten ihan vielä antaisi sulle juhannuksena kirjoittamaani viestiä, joka silloin jäi antamatta. Siinä luki, että sanoit jotain, joka sai minut tajuamaan jotain tosi tärkeää, kiitos ja ihastuin suhun, ja nyt lälläslää sulle. Lopetin sen mukana kantamisen tänään, ja jätin lapun bussiin jollekulle muulle löydettäväksi päivän piristykseksi. Turha enää soittaa mulle ja pyytää sitä tai muutakaan.
Lähdin reissuun jotenkin täysin odottamatta mitään, enhän tuntenut ystävääni ja tämän poikaystävää lukuunottamatta ennakkoon ketään, ja itseni tuntien saattaisin olla mitä tahansa totaali jäisestä hurmava seuralainen. Ehkä parasta minulle itselleni olikin olla juuri se uusi tyttö, jota teistä kukaan ei ollut varsinaisesti tavannut aiemmin, ystävääni lukuunottamatta. Muistan, että nukuit autolautta matkan takkisi alla, ja minä vain lähinnä mietin veljeäsi, joka minulle oli jo aiemmin jutellut baarissa, ja saatoin jopa unohtaa sinun olevan edes matkalla mukana. Vasta myöhemmin jotain kuitenkin tapahtui, ja huomasin sinut kunnolla, sinä uskomattoman hieno mies. Puhuit minut niin pyörryksiin, koko antama huomiosi ja ihan liian näkyvä ihastuminen sai minut taas uskomaan, että joku kaltaisesi ihana voi minusta olla kiinnostunut.
Kaikesta entiseni tekemästä johtaen, ja jotenkin koko siitä saaresta ja juhannuksesta – se juuri oikella tavalla karu mökki eripari keittiötuoleineen, merinäkymä jakamamme huoneen ikkunasta, vesipiippu omenatupakalla, auringon lasku ja liian lämmin punaviini teidän kaikkien ihanien ja niin erilaisten ihmisten kanssa, koulun takana kalliolla, mönkijäajelu juhannussalon nostoon, se hurja tanssiminen ja kanssasi tehty harharetki metsikköön kivenjuureen, ja vielä kerran kaikki se tanssiminen – tohkeissani olikin vain vääjäämätöntä, että sinä iltana päätin lopullisesti pakkaavani tavarani poikaystäväni asunnosta ja tulevan viereesi nukkumaan.
Tietenkin tiesin, että jos olisimme panneet sinä iltana, emme varmasti olisi nähneet enää. Kuitenkin, surullista kyllä, poikaystävän vielä silloista olemassaoloa enemmän minua esti tietoisuus parhaasta ja vanhimmasta ystävästäni viereisessä huoneessa nukkumassa, ja hänen pettymyksestään minuun, jos olisinkin ollut samanlainen pettäjä kuin entisenikin. Päädyin nukkumaan vain kiltisti vieressäsi makuupussissa.
Kaikki oli niin hurjan kaunista sen lyhyen aikaa, kun näimme siinä oudossa kuplassa eroni jälkeen. Olin aivan uskomattoman ihastunut sinuun, imin about kaiken sanomasi, ja pystyin olemaan niin täysin oma itseni ja tunsin olevani valloittava ja värikäs ihminen, joka voi jakaa iloa myös seuralaisilleen. No olihan se tietenkin ihan yhtä vääjäämätöntä, kuin viereesi nukkumaan tuleminen juhannuksena, että koko tuo mieletön rakkauskupla räjähtää. Tietenkin menit sänkyyn entisesi kanssa, ja vanha suola osoittautuikin puheistasi huolimatta liian janottavaksi. Dramaattisena ihmisenä tietenkin itkin osan aikaani, enkä oikein ymmärtänyt, miten voit pitää eksääsi tätä juttua kiinostavampana. Vasta tänään tajusin, että et vain ollutkaan ihan se ihminen jonka kuvittelin sinun olevan. Pidin sinusta eniten ennen kuin osoitit jonkinlaisen särön, joka oli jokun kummallinen usko entiseen onnettomaan suhteeseesi, josta olit niin katuen puhunut. No, ei todellakaan ole minun paikkani toisaalta tätä arvostella. Sanoit vain minulle, ettet halua muuttua taas samaksi ihmiseksi kuin suhteenne aikana muutuit, no ja nyt sanon, että pidin sinusta enemmän ennen kuin aloit uskoa vanhaan romanssiisi, etkä sen jälkeen enää ollutkaan sama, innostuva, ajatteleva, välitön ja hellä ihminen minulle.
No can do, ja pettymyksistä oppii, ja hei oot kyllä muaki enemmän sekasin.
