Viimeksi kerroinkin olevani partiolainen. Joo, olen  kuullut kaikki ne vitsit siitä, kuinka partiolainen on aina valmiina kaikkeen ja tekee asiat jo valmiiksi ennen kuin muut ehtii aloittamaan. Partio on toki mahdollisuus moneen, mutta välillä sitä tuntuu, että partioporukoissa johtajisto kokee olevansa jotain superaikuisia, jotka jaksaa tehdä ihan kaiken ja laittamalla partion kaiken muun edelle.

Olenkin miettinyt, etten varmaan sitten täytä partiolaisen peruskaavaa. Aah, arvostan aivan liikaa yksityisyyttä ja rauhaa, jotta jaksaisin kiertää kaikki lippukunnan tapahtumat läpi. Saatika sitten tällä hetkellä, kun yritän edelleen toipua Roihusta, viime kesän suurleiristä. Roihu otti koville ja ajoi mut lopulta sairaslomalle. 

Minkäs sille voi kun on luontainen tarve toimia silloin kun jotain sattuu ja ei osaa ajoissa sanoa ihmisille, ettei ne voi kaataa kaikkea mun harteille. Toisaalta voin rehellisesti myöntää, että sairasloma oli kyllä ihan tervetullut. En kyllä tiedäkään olisinko jaksanut omassa työssä kaiken tämän keskellä. 

Tässä sitä siis ollaan, lähes loppuun palaneena ja ahdistuneena. Onneksi näistä on yleensä vain yksi suunta ja se on ylös päin. 

Voikku