Kasvit ovat olleet nyt viime vuodet trenditietoisten juttu. Niitä on naurettu kuin joulupukin revittyä partaa. Mutta mitä sitten! Minä pidän kasveista, olen pitänyt aina. Molemmilla mummoillani oli valtavasti kasveja, etenkin isäni äidillä. Hänen talonsa oli täynnä kukkia. Ehkä sieltä on peräisin himoni täyttää kotiani vihreillä ihanilla kasveilla ja hei, ne puhdistavat hyvin ilmaa!

En mielestäni ole trendi-ihminen kasvien suhteen. Toki käytän sitä hyödykseni esim hankkimalla upean peikonlehden ja nyt viimeisin hankintani oli kolibrikukka. Sen pitäisi olla vaikea kasvi, mutta katsotaan. Otan haasteen vastaan. Hankin kotiini viikko sitten kasvilampun vaikka on kevät ja valoa pitäisi olla enemmän. Minun asuntoni on ensimmäisessä kerroksessa ja syvän parvekkeen kanssa se ei ole hyvä yhdistelmä.

Vanha pelargoniani kuoli talven aikana valonpuutteeseen. Se oli iloni sekä ylpeyteni ja miten helppo sitä oli hoitaa! Tämä pelargonia oli aarteeni, sellainen jalokivi mitä Seitsemän kääpiötä etsivät kaivoksestaan. Onneksi tarinalla on onnellinen käänne, ollut jo kaksi kertaa itseasiassa. Porvoolaistuneen ystäväni Töölön kodissa on onneksi tästä pelargoniasta aikanaan kasvatettu yksilö ja nyt sain todellakin toistamiseen uuden pistokkaan. Nyt kaikki peukut ja toiveet tähän yksilöön, että sen elämä jatkuu täällä. Eikä huolta alkuperäinen jatkaa onnellista elämää Töölössä.

Jos mietit miksi minulla on mummo-pelargonia. Syy on yksinkertainen, molemmat mummoni kasvattivat niitä ja toisella on niitä edelleen. Pelargoniasta lähtee sellainen ominaistuoksu, jota rakastan sekä tietysti pelargonian vaaleanvihreiden lehtien sävy on mieleeni. Siitä tulee mieleen kevät ja minä rakastan kevättä. Kukkien sävyjä on lukemattomia, omani on herkän vaaleanpunainen. Hassua on, että äidilläni on samaa pistokasta ja se on valkoinen.

Laskin joku aika sitten kasvini ja niitä oli 20. Eli tämän päivän jälkeen niitä on 22. Ei huono määrä. Kotiin tullessani tajusin, että ostan nyt kasveja kuin vaatteita viime vuonna. Rahani paloivat vaatteisiin ja tänä vuonna kasveihin. Se ei ole niin huono juttu, toivottavasti?

Asiaa lienee syytä tutkia hieman, mistä kasvit tulevat, millainen niiden hiilijalanjälki on? Veikkaan, että suurinosa kasvatetaan Keski-Euroopassa. Jännää, pikaisella googlailulla ei löydy tietoa oikein mitenkään. Ei missä kasveja kasvatetaan, miten ne tuodaan (laivat/rekat). Löytyi mainintaa, että kasvien kulutus on lisääntynyt huomattavasti (linkeissä lisää tietoa). En halua pilata kasvien mahtavaa mainetta, mutta onko tässä unohdettu mitä kasvien kasvattaminen vaatii? Vettä, lämmitystä, paljon sähköä? Tässä olisi hyvä artikkelin idea jollekin tutkivalle toimittajalle.

Pus ex-poikaystävä

https://www.floraldaily.com/article/9009786/european-consumption-of-flowers-and-houseplants-is-growing/

https://www.google.fi/amp/s/amp.ft.com/content/e099b9ce-43c5-11e8-803a-295c97e6fd0b