Yksinäisyydestä

En pidä yksinään olosta yleisesti. En ole koskaan pitänyt. Olen tässä viimeisen vuoden aikana pohtinut yksinään oloa, yksinäisyyttä, parisuhdetta, ystävyyttä jne.

Parisuhteessa voit olla yksin, niin minä koin olevani viimeiset vuodet. Mutta kunnollisessa parisuhteessa, jossa kunnioitetaan molempia et ole yksin tai näin sen kai pitäisi mennä? Ystävien kanssa et myöskään ole yksin, mutta se on erilaista kuin toisen kanssa josta pidät tai rakastat.

Yksinäisyyden tunne on sellainen josta en pidä, se ahdistaa minua. Se ei kuitenkaan ole sellaista, että kokisin sen koko ajan ahdistavana. Olen laumasieluinen, joka viihtyy muiden seurassa ja haluan kokea asioita muiden kanssa. En pidä lajittelusta, mutta olen ekstrovertti jos sellaisena pitää itseään ”leimata”.

Mutta milloin nautin olostani yksin? (Koska  sekin on tärkeää.) Taidenäyttelyssä tai museossa, siellä haluan kulkea omaan tahtiini ja olla juttelematta. En välttämättä halua kuulla toisen mielipiteitä teoksista näyttelyssä. Sen voi tehdä näyttelyn ulkopuolella myöhemmin vaikka teekupin äärellä.

Yksinäisyyttä on alettu tutkimaan ja siitä kirjoitetaan enemmän. Sen on todettu tahtomatta yksin olevalle aiheuttavan fyysisiä oireita kuten kohonnutta riskiä saada sydän- ja verisuonitauteja. Täältä voit lukea koko artikkelin https://yle.fi/uutiset/3-10729799. Oma terveyteni on reistaillut koko tämän vuoden, en osaa sanoa johtuvatko nämä juuri yksinäisyydenolostani vai jostain muusta. Mutta tämä on mielestäni mielenkiintoinen havainto.

Mainitsin aiemmin kokevani ahdistusta yksinäisyydestä. Hoidan sitä tapaamalla ystäviäni ja kotona rentoutusharjoituksilla. Teen hengitysharjoittelua mm. YouTubessa löytyvän Kupariketun avulla. Kokeilin englanninkielistä Calm-sovellusta, mutta ainakin illalla koin vieraan kielen häiritsevän rauhoittumistani.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys

Muistetaan elää ja nauttia

Nuorempana sitä teki kaikenlaista tyhmää ja hassua, eikö? Mutta voiko sitä hölmöillä vielä vähän vanhempanakin? Miksei voi! En varsinaisesti noudattanut tätä kaavaa kun aloitin kesälomani tänä vuonna, mutta vähän tuli hölmöiltyä. Menin kaverilleni kylään viinipullo mukanani, hän lupasi tehdä ruokaa. Söimme hyvin ja joimme hyvin, ehkä vähän liiankin hyvin. Kaverini asuu Lauttasaaressa ja auringon laskettua havaitsemme, ettei busseja enää kulje. Eli minkä ratkaisun tähän ottaisi? Tietenkin sellaisen keltaisen näppärän pyörän. Oivallista vai mitä? Matka meni hyvin Lauttasaarensillan yli ja jatkui Baanalle. Mietin Baanalla huristaessa miten ihana loma tästä tuleekaan tuulen hulmutessa kiharoillani ja kesäyön lämmön hyväillessä kehoani. En muistanut tarkkaan missä olisi parkki minne pyörän saisi jättää kunnes näin sellaisen Sanoma Talon läheisyydessä. Aloitin hidastamaan vauhtia, jota ei ollut paljon, mutta jostain syystä onnistuin kompuroimaan ja kaaduin pyörällä. Minua nauratti koko touhu, joku mies huusi vähän matkanpäästä, että olenko kunnossa? Huusin takaisin, että itsetuntoon taisi kolahtaa. Kotiin päästyäni huomasin polveni olevan hieman auki, laastari päälle ja nukkumaan.

Toinen tarina tapahtui vuosia sitten kavereilleni. He (kundi ja mimmi) olivat tulossa baarista ja päättivät käydä haukkaamassa iltapalaa. Kundi näkee jollain miehellä olevan hampparin ja siinä ympärillä todella paljon majoneesia. Hän rakastaa majoneesia, joten hän kysyy pokkana saanko nuolla majoneesit? Ja kuinka siinä sitten kävikään, hän sai oikeasti nuolla majoneesit! Mimmi-kaveri taasen ostaa itselleen hampparin, muttei jaksa syödä siitä kuin osan ja laittaa lopun käsilaukkuunsa. Ilman papareita totta kai, koska ne ovat jo roskiksessa. Kätevää vai mitä?

Onko sinulle käynyt jotain vastaavaa? Jos on laita siitä kommentti.

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä