Helppoa deittailua?

Deittailu on helppoa.

Mutta ei se sitten olekaan? Kahvilla käynti on helppoa, jutteleminen on helppoa (ei aina). Mutta periaatteessa on. Matchin jälkeen sitä miettii ottaako se yhteyttä vai minä. Minä yleensä otan yhteyttä, en jaksa arpoa kumpi tekee aloitteen.

Kesälomallani kävin yhden kivan pitkän kundin kanssa jäätelöllä, oli hyvät jutut, pidin hänen hymystään, mutta jotain jäi ilmeisesti puuttumaan koska emme tavanneet enää. Yritin kyllä nähdä häntä, mutta minulla on kärsivällisyyttä tiettyyn mittaan. Eikähän siinä mitään jos toista ei kiinnosta, sen voisi myös sanoa. Minä olen pyrkinyt olemaan rehellinen. Tässä kävin juomassa viiniä yhden kivan kundin kanssa, mutta meillä ei vaan natsannut. Hän kysyi seuraavana päivänä mille mielelle jäin ja olin rehellinen, hän kiitti sitä etten valehdellut kun kerroin suoraan ettei ollut kemiaa. Sen näkee aika pian onko kemiaa vai ei. Tässä en tarkoita mitään elokuvallista hurmiota tai edes niitä kipinöitä, joita jahtasin nuorempana. Sehän on mitä upein tunne ja se taitaa olla sama asia kuin salamarakkaus tai ainakin ne ovat yhteydessä. 

Olen pitänyt hieman taukoa deittisovelluksista. Ehkä se on syksyn tuomaa pimeän kauden hautomaa yksinoloa vaikka kaipaisikin toisen seuraa ja kun sitä ei tunnu löytyvän niin päätin pitää taukoa. Oloni on itseasiassa parempi kuin odottaen vastaako joku minulle ”täppiin” tai tuleeko Tinderissä matcheja.

Luin eilen Hesaria, jossa oli artikkeli lyhyistä miehistä ja siitä kun he eivät pääse treffeille. Artikkelissa oli kaksi miestä, he olivat molemmat alle 170 cm. Itse olen 177 cm pitkä ja mielestäni se on aika normaali pituus, tosin kun katsoo nykynuorisoa niin heidän normaali pituus taitaa lähennellä yli 180 cm:ssä. Artikkelissa toinen mies  ei ollut päässyt nauttimaan treffailusta ja toinen oli. Mistäköhän se johtuu? Ainakin toisella tuntui olevan artikkelin mukaan hyvä itsetunto. Artikkelissa mainitaan myös, että miehen keskipituus Suomessa on 176,7 cm eli olen 0,3 cm:ä tämän yläpuolella (huippua). Jutussa kirjoitetaan myös Tinderistä, mistä itsekin olen kirjoittanut useasti. Siellä me kaikki olemme keräämässä valikoimaamme, mutta kuinka monelle sitten kirjoitamme ja vastaamme?

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Kahvia ja bongailua

On jo syksy, mutta se ei estä kahvittelua ja bongailua. Nyt ei puhuta mistään lintujen bongailusta vaan miesvonkaleiden. Siihen olisi hyvä hankkia kiikarit kuten mitä ne lintutyypitkin käyttää, mä näkisin paremmin vonkaleiden perät!

Syyskuu on jo pitkällä, mutta meille tänne Etelä-Suomeen on suotu mukavia aurinkoisia päiviä. Tänäänkin sain istuskella auringossa Ursulan terassilla kahvia hörppien ja vonkaleita katsellen. Toinen mistä pidän on katsella merelle, tällä kertaa sain yhdistettyä molemmat.

Olen tässä nyt treffaillut miehiä jos millaisia. Juttua on riittänyt ainakin kahvitteluun. Kokeilin yhtenä lauantaina käydä kolmilla treffeillä. Aloitin jo aamupäivästä, kävimme kulttuuriviikkoon kuuluvassa tapahtumassa Oodin etupihalla. Alkuillasta olin toisen tyypin kanssa syömässä, se oli kivaa, mutta tyyppi muistutti pikkuveljeäni eli ei jatkoon. Kolmannen kanssa menin spontaani-bisselle. Meidän piti mennä yksille, mutta ne olivat ”kolmet”. Hän oli hauskin näistä, meillä oli hyvää juttua.

Seuraavana päivänä mietin oliko siinä liikaa? Ei oikeastaan ja toisaalta oli. Ekan tyypin olin jo tavannut muutaman kerran, joten en käynyt kolmesti keskustelua harrastuksista yms. Tämä deittailu käy töistä, se on vähän kuin haastattelussa kävisi, mutta toisaalta ei kuitenkaan ja ilta-tyypin kanssa juttelu oli hauskaa, ei mitään väkinäistä. En ehkä kuitenkaan suosittele tuollaista, kuten en myöskään monia treffejä viikolle. Pitää muistaa nauttia omasta ajasta ja nähdä ystäviä!

 

Ps. Muistetaan hankkia kiikarit!

Suhteet Oma elämä Rakkaus DIY