Eilen alkuillasta fiilis oli nÄÄin korkealla. Hän muuttaa tänne! <3

Sitten inhorealistinen todellisuus käveli vastaan, hei vaan hei.

Heeetkinen… Tämähän siis tarkoittaa nyt sitä, että:

• Hän luopuu tyyliin kaikesta vuokseni, ollakseen kanssani. Siis kotikaupungistaan, perheestään, ystävistään, työstään, harrastuksistaan, salikavereistaan,  kaikesta. Vastalahjana hän saa minut. Aika paska diili tuli muuten tehtyä, etten sanoisi. Minä olen elämäntapahaahuilija vailla lähtökohtaa, päämääristä puhumattakaan! Minulla ei ole mitään, ei mitään pohjaa, ei mitään suunnitelmia. Onhan minulla opiskelupaikka, mutten halua sitäkään. Minusta ei saa tulevaisuuden turvaa, ei varmuutta elämäänsä. Minusta ei saa kuin kivan hengailukaverin. Ehkä sitä hän hakeekin. Mutta kuinka kauan se riittää muuten niin valmiille ihmiselle?

• Koska hän tulee tänne vuokseni ja uhraa mm. kaiken, minä olen hänelle loppuelämäni mm. kaiken velkaa. Onko minulla koskaan lupaa suuttua hänelle, sanoa kenties pahasti? Olla vihainen, kiukutella? Onko minulla oikeutta viettää hänen seurassaan päiviä meikittömänä lökäpöksypellenä? Kun hän kuitenkin antoi kaikkensa ollakseen kanssani? Sen ihanan, nätin, huolitellun minän kanssa, jonka hän toistaiseksi enimmäkseen tuntee.

• Minun sinkkuboksiin muuttaa mies.. MINUN asuntooni muuttaa MIES. Ei kai tarvitse enempää avata tätä kohtaa tai sen järkyttävyyttä.

• Joudun muuttamaan kauniista, täydellisestä asunnostani pois. Joudun pakkaamaan, kantamaan, purkamaan ja asettelemaan. Ja ostamaan uutta. Millä rahoilla?! Ääää.

NOH NOH.

Eipäs nyt aleta silti vaipumaan epätoivoon eikä lipsuta pessimismin puolelle! Sinne en kuitenkaan halua. Onhan tämä hienoa, ihanaa. Sain mitä halusin. Olen onnekas, että joku maailmassa pitää minua tuollaisten tekojen arvoisena. Hölmö mies! <3

Tänään pääsee heti ensimmäisille asuntonäytöille. Kolmiosta haaveltaisiin, katsotaan mitä tällä paikalla on meille tarjota. Kotikaupunkini vuokrataso on todennäköisesti yksi Suomen alhaisimmista, hyväkuntoinen kolmio umpikeskustasta irtoaa 700-800 eurosella kuussa. Ei paha kahdestaan maksettuna! Ja nimenomaan kolmion haluamme siksi, että tiedämme jo etukäteen onnistuvamme tekemään toisemme pähkähulluiksi. 😀 Tai no, sen takia minä haluan kolmion. Hän haluaa sen siksi, että saa pelaamiselle oman huoneen, ja pääse muija mäkättämistä karkuun. Niinhän se luulee…