Ei ihan tullut äkkirakastumista ensimmäisenä asuntonäyttöpäivänä.

Hmpf.

Kovin pitää pohtia, mistä on valmis asunnon suhteen luopumaan, ja saadakseen mitä. Onneksi kyse on vain vuokra-asunnosta. Miten ihmisillä kestää pää valita ikiomaa?! Kun ei mun pääni kestä valita vuokrallekaan mitään luukkua. Kaikissa on aina hiukan vikaa. Ellei muuten niin keksin jotain. ”Ihan varmasti tässä on paskat naapurit kun on niin edullinen vuokra.”  Niin, tai ehkä vuokranantaja on vaan tyhmä tai hänellä ei ole pikkurahasta puutetta.

Haluaisin niin sellaisen asunnon, ettei tarvitsisi ahdistua päivittäin ympäristöstä, jossa jokainen seinä on erivärinen. Kivasti ihmiset maalailee seiniään vaaleansinisiksi ja -liloiksi sekä asettelee mitä suloisempia kukkaboordeja. Hei haloo? Kuka helvetti sellaisessa haluaa asua? Jätä mielummin sitten remppaamatta se asuntosi, ellei järki sano ettei kannata maalata koko eteistä väsyneen keltaiseksi tai lyödä vaaleansinistä kukkaboordia olohuoneeseen.

Raivostuttavaa!

Nekin asiat voisivat toki olla neuvoteltavissa, helpompaa olisi kun saisi hetivalmiin kämpän allensa.

Jatketaan tänään etsintöjä.