Onni onkin tässä hetkessä

Hyvää äitienpäivää juuri sinulle! Lämpimiä ajatuksia myös niille, joiden matka äidiksi on vielä kesken.  Oma matkani äidiksi  ei  myöskään ollut helppo. Luulen ja tiedän, että moni teistäkin kamppailee näiden samojen asioiden kanssa. Lapsettomuus ja sekundaarinen lapsettomuus koskettaa monia ihmisiä tänäkin päivänä.  Etenkin kuopuksen saaminen on asia, mistä olen erityisen onnellinen. Näin äitienpäivän aikaan huomaan herkistyväni miettimään niitä asioita, mistä olen kiitollinen. Äitinä oleminen on yksi sellainen, ja lapsena  suurin haaveistani olikin olla joku päivä äiti.

Some on täyttynyt tänään notkuvista herkkupöydistä ja lahjoista.  Lahjojen saaminen on toki ihanaa, en sitä millään muotoa kiellä.  Kaikista suurimmat lahjat ovat kuitenkin nuo kaksi nuorta miestä, jotka tekivät minusta äidin. Heidän kanssaan olemme yhdessä kasvaneet ja kipuilleetkin.Tänään sain nauttia  ihanan pitkistä kauneusunista. Sain herätä rakkaiden lämpimiin halauksiin ja karvalapsi halusi myös osansa. Mies ja lapset olivat valmistaneet brunssin minulle.  Kerrankin näin viikonloppuna olimme kaikki samaan aikaan aamupalalla. Viikonloppuna saa nimittäin luvan kanssa viettää kiireetöntä aamua, ja nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Aika luksusta sekin.

Päivä päivältä huomaan nauttivani entistä enemmän pienistä arkisista asioista. Niin noloa kun se onkin meillä halataan päivittäin ja kerron pojille muinakin päivinä, että he ovat rakkaita.

En väitä, että äitiys olisi helppo pesti, mutta se on minun tärkein tehtäväni. Tänä kesänä esikoiseni täyttää 18-vuotta, ja se saa kieltämättä oloni haikeaksi. Toivon sydämestäni, että olen osannut antaa hänelle hyvät matkaeväät tulevaa varten. Kuopus puolestaan lopettaa alakoulun, ja kevätjuhlassa varmaan herkistelen tuttuun tapaani. Tätä pojat ovatkin naureskellet jo etukäteen, kun tietävät miten äiti liikuttuu. Herkkyys on myös minun voimani, vaikka joskus se onkin ylitsevuotavaa.

Aikanaan kun aloitin bloggaamisen päätin, että lapseni eivät someen päädy.  Voin olla avoin ja aito tuomatta perhettäni valokeilaan.  Alkuaikoina  esikoistani vaivasi kun hänet kaverit seurasivat blogiani. Siitä syntyi ajatus , että blogissa en esiinny omalla nimelläni.  Äitinä haluan suojella lapsiani, ja kunnioitan heidän toivettaan. Tämä seikka on korostunut teini-ikäisten lasten kohdalla. Omat lapset ovat saaneet elää suht sometonta elämää mitä tulee heidän varhaisiin vuosiin. Usko pois, materiaalia olisi löytynyt yllin kyllin jaettavaksi myöhemminkin 😉 Nykyisin kysymme aina heidän lupansa jos jotain haluamme heistä laittaa someen, samaa toivon myös  lähipiiriltämme.  Bloggaajana minä itse määritän rajat eikä kukaan toinen. Jokaisella meillä on se oma tapa tehdä tätä juttua, ja tämä on minun. En yritäkään mahtua mihinkään muuhun muottiin, koska silloin se oma ääneni hukkuisi.

Toivottavasti tämä päivä on ollut juuri sellainen kuin toivoit, aurinkoa päivääsi!

Rakkaudella Kirsikka

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *