Pinnan alla

Tämä syksy on ollut suurien muutosten aikaa. Minun elämästäni saisikin heittämällä kirjan, niin monia vivahteita olen kahlannut läpi.  Omalla asenteella on kuitenkin iso merkitys. Miten suhtaudut haasteisiin mitä elämä tuo eteesi ja miten kohtelet ympärilläsi olevia ihmisiä.  Positivinen asenne kantaa pitkälle elämässä. Se ei suinkaan tarkoita, että elämässä ei olisi niitä harmaitakin sävyjä. Voin yrittää etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää, enkä anna varjon laskeutua auringon eteen.

Somessa ihmisille välittyy vain murto-osa minun elämästäni. Eikö ole metkaa, että sen somekuvan perusteella moni kuvittelee tuntevansa sinut läpikotaisin. On paljon bloggaajia, jotka haluavat välittää seuraajilleen elämän koko kirjon. Tämä ei kuitenkaan ole minun tapani. Joku voi pitää sitä pinnallisena, mutta pinnan alla on kuitenkin paljon kerroksia. Pinnan alla olen syvästi tunteva ja ajatteleva ihminen. Sen puolen näytän vain niille läheisimmille.  Minulle on alusta saakka ollut selvää, että minun lähipiirini on rajattu pois somesta. Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen hakee vielä paikkaansa elämässäni. Voi olla, että blogin linja muuttuu tulevaisuudessa astetta henkilökohtaisempaan suuntaan. Aika näyttää.

Tämä joulu eroaa edellisistä sen vuoksi, että vietän sen osittain erossa lapsistani. Avioeron myötä joutuu luopumaan monista asioista. On mietittävä asioita ihan toisesta näkökulmasta. Nyt on kuitenkin aika luoda niitä omia perinteitä ja tehdä elämästä hyvää.  Alussa lapsista erossa oleminen oli tiukka paikka, nyt olen osannut myös nauttia siitä omasta ajastakin. Juhlapyhät on olleet niitä vaikeampia. Ehkä sekin helpottaa ajan kanssa.  Olen äärettömän onnellinen siitä, että meidän eromme meni sopuisasti ja olemme osanneet vanhempina toimia fiksusti lasten etu edellä. Voin sanoa aidosti toivovani toiselle hyvää ja pyrin aina puhumaan positiivisessa valossa hänestä lapsilleni.

Meillä on alusta asti ollut selvät pelisäännöt, että toisesta puhutaan vaan hyvää lapsille. Meillä on fiksut ja asialliset välit lasteni isän kanssa. Toki toivon, että näin on jatkossakin. Tietysti kun eletään kahta kotia, joutuu mahdollisesti luomaan uusia pelisääntöjä. Onneksi meillä on ollut aina lasten kanssa hyvä keskustelukulttuuri. Voisi siis sanoa, että olemme vanhempina onnistuneet kasvattamaan fiksusti ajattelevia nuoria miehiä.

Ihan uskomatonta, että joulu on jo ovella. Odotan sitä, että pääsen hiljentymään joulun viettoon hektisen syksyn jälkeen. Tänä vuonna joulu saa tulla sen kummemmin stressaamatta.

Näiden ajatusten myötä toivon sinulle ihanaa joulun odotusta

Rakkaudella Kirsikka