Liian hyvä ollakseen totta
Nyt kun arki on alkanut taas loman jälkeen rullailemaan, on aika palata hetkeksi tunnelmoimaan kesää. Kesän aikana tulikin tehtyä useampi reissu ja niihin tunnelmiin pääset pian kanssani. Minulla oli vielä loman alussa ajatus, että minulla olisi enemmän aikaa bloggaamiseen. Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa siitä, että nykyisin nämä postausvälit ovat vaan kasvaneet. Olen elänyt nyt parin vuoden ajan sellaista etsikkoaikaa bloggaamisen osalta. Koronan aikaan ei ole tullut yhtä paljon reissattuakaan, mikä on toisaalta ollut sellainen kantava voima täällä. Parin vuoden aikana olen toki kasvanut ihmisenäkin, ja samat asiat eivät ole enää lähellä sydäntä kuin tuolloin.Aloitin uudessa työpaikassa pari viikkoa sitten, ja minulla onkin luottavainen olo tulevan suhteen. Olen kotiutunut hyvin Kuopioon, mutta töiden osalta olen vielä hakenut paikkaani. Uuteen heittäytyminen tässä iässä ei välttämättä suju täysin kivuttomasti. Ennen kaikkea blogi on minulle harrastus, eikä minulla ehkä ole ollut riittävää paloa lähteä viemään sitä ammattimaisempaan suuntaan.
Moni tuntuu ajattelevan, että jonkun positiivisuus on vaan pintaa, ja pinnan alla kytee toisenlainen totuus. Muistan kun aikanaan ihmiset ärsyyntyvät Arja Korisevan positiivisuudesta, ja hänen iloisesta asenteesta. Kouluaikaan monet taas ihmettelivät, jos minulla oli päiviä, etten ollutkaan se positiivinen itseni. Tottahan toki en ole joka päivä 24/7 hyväntuulinen, mutta useimmiten näin on. Tähän on syynä se, että minulla on hyvä olla ja perusasiat elämässä on hyvin. Tätäkään ei tietysti saa suomalaisena sanoa, vaan hyväksytympää olisi olla negatiivinen ja katkera.
Positiivinen asenne onkin minun selviytymiskeinoni myös niissä vaikeissa hetkissä. Se, että niitä hetkiä ei täältä blogista ole luettavissa on minun valintani. Vaikka kyseessä onkin henkilökohtainen blogi, se ei tarkoita, että jaan kaiken lukijoiden kanssa. En koe olevani mitenkään julkinen persoona, vaikka blogi onkin julkinen. Jollekin minä saatan näyttäytyä pinnallisena, kun en kerro koko elämän kirjoa. Minusta on jotenkin hassua, että moni kuvittelee tuntevansa minut vaan sen perusteella mitä kirjoitan tänne. Vähän sama, kun moni lukee juorulehtiä, kuin Raamattua. Koronan myötä olen huomannut, että ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt ja toisaalta some on oiva paikka anonyyminä ladella mitä, milloinkin. Toisaalta sama ilmiö on tuttu tänä päivänä myös asiakaspalvelussa. Miten helppo onkaan purkaa se oma paha olo siihen tiskin takana olevaan ihmiseen. Onhan se toki niin, että kun on itsellä huono päivä, saattaa se iloinen ja ystävällinen asiakaspalvelija ärsyttää aivan suunnattomasti. En tiedä sinusta, mutta sellaisina känkkäränkkä- päivinä minä valitsen jäädä kotiin.
Täällä viikonloppu sujui hyvin rennoissa merkeissä. Viikonloppuisin levon merkitys korostuukin ihan eri tavalla. Eilen piipahdimme miehen kanssa Satama drive in showssa Kuopion satamassa , ja ai että se olikin kivaa vaihtelua. Upeita kaaroja ja kivoja kohtaamisia. 
Tämä miehen kaunotar tuli palkituksi, joten ei yhtään pöllömpi ex tempore reissu.
Jengillä riitti ihmeteltävää miehen itse väkrätyssä sähköpyörässä.
Viimeistä kuvaa lukuunottamatta autotapahtuman kuvat Hannu Tuppurainen.
mukavaa alkavaa viikkoa sinulle
Rakkaudella Kirsikka