Kesällä kerran

Aiempina vuosina olen tässä vaiheessa muiden tavoin hehkuttanut kesälomaa, mutta tämä vuosi on tässäkin poikkeus. Niin kuin tuolla somen puolella kerroinkin, niin olen palannut kesän ajaksi päiväkotityöhön  ja sen lisäksi vastapainona nautin putiikkityttönä olemisesta.  Iltaisin olen ollut melko raato, enkä ole jaksanut kuin kaatua sohvan perukoille kahvimukini kanssa. Hienot oli taas suunnitelmat, että alkuviikot minulla on aikaa voimaantua ja liikkua. Jostakin joutuu kuitenkin karsimaan. Kaikkeen ei vaan minunkaan mehut riitä, vaikka tiedän toki sen liikkumisen tuovan sitä energiaa arkeen.

Nuo putiikkipäivät taas tuovat mukavasti energiaa arkeen ja oikein odotan, että pääsen taas kauniiden vaatteiden pariin. Siellä olen elementissäni ja tuntuu, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin. Eli tämä kahden työn yhdistelmä oli minun kohdallani oikea valinta nyt tähän hetkeen.

Minulta kysytään paljon meinaanko jättää päiväkotityön täysin, kun valmistun. Parasta on se, että minulle kaikki on avointa vielä. Aika näyttää kumpi näistä vie pidemmän korren, tai tarvitseeko mitään vaihtoehtoa sulkea poiskaan.  Olen nimittäin tämän kuluneen vuoden aikana löytänyt sen hetkessä elämisen taidon, enkä kiirehdi miettimään enää mitä siellä oven takana odottaa.    Joskus ne hyvät asiat tulee kerralla. Kuitenkin niitä mahtavia tilaisuuksia tarjoutuu niin harvoin, niin miksi ei niihin tarttuisi.  Syksy tuo tullessaan taas opiskeluiden lisäksi ihan uusia haasteita, joista kerron sinulle myöhemmin.

Välillä kuulen kauhisteluja tästä hektisestä arjesta mitä elän.  Olen siinä mielessä outo lintu, että en sovi siihen perinteiseen muottiin.  Olen unohtanut ruuhkavuosienkin aikana kysyä itseltäni mitä minä haluan.  Nyt on minun aika tehdä asioita, joista nautin ja olla vähän itsekäskin.   Äitiys ja vanhemmuus muuttuu lasten kasvaessa, eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa, että ajattelen välillä myös sitä, mikä on minulle tärkeää. Monesti sitä kuitenkin itse on niiden omien unelmien esteenä.   Tulee  ehkä ajateltua, että lasten takia ei voi jotain unelmaa toteuttaa. Usko minua, tiedän mistä puhun. Vaikka itseasiassa voikin olla niin, että minua itseäni pelottaa tehdä niitä muutoksia elämässäni.

Tällä viikolla meillä juhlitaan esikoisen täysi-ikäiseksi tulemista ja uskon, että se on meille vanhemmillekin tärkeä päivä.  Ajatuksenakin se on niin outo, kun hän suuntaa juhlistamaan synttäreitään kavereiden kanssa. Vanhemman huoli ei siis lopu milloinkaan ja tekisi mieli valjastaa kaikki katsomaan toisen perään.   😀  Toki en sitä tee, vaikka mieli tekisikin.  Tässä vaiheessa sitä skannaa sitä omaa vanhemmuutta, ja miettii onko osannut antaa hänelle oikeanlaiset eväät elämään.  Olin vain 21-vuotias tullessani äidiksi, aikamoinen raakile siis itsekin.  Tämä on ollut hieno matka, vaikka on varmaan niitäkin hetkiä jotka voisi mennä pikakelauksella. Toki se vanhemmuus on elämänmittainen matka, ja meillä on monenmonta seikkailua vielä kokematta. Niin positiivinen en minäkään ole, että voisin sanoa että päivääkään en vaihtaisi pois. Ja tunne on varmaan molemminpuolinen.

Tällä viikolla  pääsen myös nauttimaan parin päivän vapaista, joista toisena nautin itseni hemmottelusta. Loppuviikko meillä onkin yhtä juhlahumua kun sukulaiset ja kummit kerääntyvät meille juhlistamaan esikoiseni tärkeää päivää. Tämä kesä on varmasti hyvin erilainen, mutta saan nauttia pieniä annoksia myös niistä rennon letkeistä kesäpäivistä.

Aurinkoista ja energistä viikkoa sinulle!

Rakkaudella Kirsikka

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (0)