Kun äiti lähtee kouluun

 

 

Mitä tapahtuu kun äiti hyppää oravanpyörästä toiseen? Ajattelin kertoilla vähän tuntemuksiani siitä, miten on yliopisto-opinnot kohdallani alkaneet.  Niin kuin moni varmaan on huomannut, ei ylimääräistä aikaa ole liikaa opintojen alettua ollut.  Minähän lähdin vähän soitellen sotaan niin sanotusti, odottaen huoletonta opiskelijaelämää ja rennompaa arkea. Voin sanoa, että enempää en olisi voinut mennä metsään ajatuksissani.

Samalla olen kuitenkin onnellinen, että tämän päätöksen olen tehnyt. Olen yllättynyt siitä, miten käytännönläheistä opiskelu on ollut, että jopa minä olen ymmärtänyt mistä puhutaan. Äidin opiskelemaan lähteminen on kuitenkin mullistanut meidän arjen. Päivät ovat olleet hurjan pitkiä, joten mies käytännössä vastaa arjen pyörittämisestä. Kaikki kiitos hänelle, ilman häntä tämä ei olisi edes mahdollista. On onni, että lapset ovat nyt jo isoja. Toki samalla tavalla hekin äitiä tarvitsevat arjessaan, mutta toisaalta nauttivat kun äiti ei koko ajan häärää ympärillä. Ehkä itsekin on nyt siinä mielessä rennompi, että ei ihan kaikkeen ole aikaa paneutua niin tarkasti. Toki tunnen piston sydämessäni, kun olen vaikka unohtanut kysyä miten koulun kalareissu meni siinä hetkessä, eikä viikko tapahtuneesta.

Oma opettelunsa on myös ollut taas muistella, että mikä on essee tai portfolio. Asioita, jotka ovat tyystin unohtuneet vuosien varrella, kun niihin ei ole tarvinnut paneutua. Tietotekninen osaaminen  ei ole myöskään vahvinta aluettani. Voin kertoa, että rouva on ollut ihan semisti kuutamolla, kun on yrittänyt ottaa nuo lukuiset käyttöjärjestelmät kerralla haltuun.  Toisin sanoen ensimmäiset viikot ovat olleet enemmän tai vähemmän kaoottisia. Pikku hiljaa kaikki on alkanut jäsentymään omassa mielessäkin, ja en ole hetkekään katunut päätöstäni lähteä opiskelemaan.  

 

 

 

vierailulla kasvitieteellisessä puutarhassa Botanialla 

 

Parasta antia tähän asti on ollut kun pääsimme tutustumaan Normaalikoulun oppimisympäristöön, ihan huikee paikka!  Ylipäätään se kun olemme päässeet liikkumaan, käyttämään luovuutta ja draamaa opinnoissa, on ollut kivaa vaihtelua luentojen rinnalle. 

Ystäväni sanoi hiljattain, että olen ottanut tämän opiskelun turhan vakavissani. Tämä on kyllä niin totta. Toivon, että näiden kouluvuosien aikana, opin noilta nuoremmilta koulutovereilta sitä tiettyä rentoutta, ja taitoa kuunnella itseäni enemmän.  Liikunta onkin minun henkireikäni, ja sille pyrin järjestämään aikaa kiireisessä arjessa. 

 

päivän paras hetki 

Viime viikonloppu oli ihanan voimaannuttava kun vietimme sen Lappeenrannassa miehen sukulaisissa, serkkutapaamisen muodossa. Miten ihana oli päästä pois näistä kotoisista maisemista ja viettää samalla parisuhdeaikaakin. Oli mukava kokoontua yhteen hyvän ruoan merkeissä pelaillen ja maailmaa parantaen. Ja tämä kaikki tuli juuri oikeaan hetkeen.

 

Tämän reissun yksi kohokohdista oli pikavisiitti aina niin ihastuttavaan Sisustuspuoti Helkkä Dreamsiin, jota ei  vaan voi ohittaa kun tällä suunnalla liikkuu. Paljon olikin puodille saapunut syysuutta hypisteltäväksi ja ihailtavaksi. Jotain kivaa tarttui myös kotiin viemiseksi.

 

Kotimatkalla poikkesimme Parikkalan patsaspuistossa, joka on taiteilija Veijo Rönkkösen perustama veistopuisto Parikkalassa, Etelä- Karjalassa.  Patsaspuisto oli kyllä hämmentävä nähtävyys, ja hahmot olivat jopa vähän pelottaviakin. Kannattaa pysähtyä jos olet ohikulumatkalla, vastaavaa en ole aiemmin kokenut.

 

 

 

 

 

Ihanan lämpimän kesän ja alkusyksyn jälkeen onkin pitänyt kaivella jo lämpimämpää ylle. Tämä pimein aika ei ole oma suosikkini, mutta tänään piristin itseäni kimpulla ruusuja.  Pienillä jutuilla on iso merkitys siihen omaan hyvinvointin.  Mukavaa alkavaa viikkoa juuri sinulle!

 

 

Kirsikka