Kun liikunnan ilo häviää
Olen pitkään pyöritellyt mielessäni, että voinko edes kirjoittaa aiheesta. Voiko hyvänmielen bloggaaja kirjoittaa negatiivisista asiosta? Mitä mieltä sinä olet?
Liikunta on ollut hyvin tärkeä osa minua ja se onkin saanut minut liekkeihin. Viimeiset vuodet asia ei kuitenkaan ole ollut näin. Liikunnasta on tullut suorittamista, enkä nauti siitä enää samalla tavalla kuin ennen. Liikunnan ilo on hävinnyt ja tämän tajusin vasta hiljattain, ja se nosti kyllä tunteet pintaan.
En ole oikeasti mikään sohvaperuna, vaan rakastan sitä treenin jälkeistä fiilistä. Motivaatiota on kyllä, mutta se palo puuttuu hommaan. Miten löytää balanssi siihen liikkumiseen ja oikeanlaiseen syömiseen niin monen vuoden tavoitteellisen liikkumisen ja diettaamisen jälkeen? Tiukat salitreenit ovat vaihtuneet lempeään liikkumiseen metsälenkkien muodossa ja itseäni kuunnellen. Liian tiukka ruokavaliokaan ei ole enää minun juttuni. Olen monessakin suhteessa ääripäiden ihminen ja joudun jatkossakin olemaan tämän kanssa entistä tarkempi, että mopo ei ala liikaan keulimaan. Miksi muuten siitä liikunnasta haetaan sitä hyvää oloa vain itseään ruoskimalla äärimmäisyyksiin? Tähän olen viime aikoina herännyt. Meidän tulisi olla lempeitä itsellemme sekä sille kropalle, kohdella sitä kaikella rakkaudella. Aiemmin minulla oli mittarina hyvälle treenille, että tuli ns possuhiki pintaan, ja kieltämättä se on tänäkin päivänä se mikä saa fiilisen kattoon.
Satunnaisesti olen käynyt makustelemassa ryhmäliikunnan parissa ja viikonloppuna suuntasin pitkästä aikaa salillekin. Huomasin nimittäin, että se treenaamattomuus näkyy kropassani selkäkipujen muodossa, ja nyt salikäynnin jälkeen ne on poissa. Tiedostan sen, että liikunnan ilon uudelleen löytäminen voi viedä aikansa, mutta se tie minun on kuljettava. Yritän välttää tekemästä enää tarkkoja suunnitelmia miten paljon minun tulisi liikkua, vaan teen sen mikä tuntuu hyvältä.
Luonnossa liikkumisesta on tullut minulle terapeuttista ja se rauhoittaakin muuten levotonta sieluani. Ihana odotettu kesäkin on vihdoin täällä ja päätinkin priorisoida asioida ottamalla eilen aurinkoa terassilla, vaikka olisi ollut pihahommia. Ne ei onneksi karkaa mihinkään, valoilmiöstä ei ole takuita. ;)
Aurinkoista viikon alkua sinulle!
Rakkaudella Kirsikka
