Ihana aurinko on viime päivinä hellinyt meitä.  Välillä suorastaan grillannut, jotka ovatkin näitä ammatin suomia etuja. Työpäivän jälkeen on ollut mukava vielä istahtaa omalle terassille nauttimaan kuppi kahvia hyvän kirjan kera. Hetkittäin on jopa tullut fiilis, että olisi jo lomalla. Ensi viikolla sekin kyllä jo koittaa, eikä yhtään liian aikaisin. Tänä kesänä saankin nauttia pidemmästä lomasta, joka sekin saa hymyn huulille.  Mitään suuria suunnitelmia ei ole loman ajaksi, ja sekin on aika hienoa.  Syksyn työkuvot selviää piakkoin nekin ja olen enemmän kuin innoissani. Tässä hetkessä sitä on onnellinen ihan niistä pienistä arkisista jutuista.  Kun rakentaa arjen niin, että siinä on tähtihetkiä, ei lomallekaan tarvitse ladata niin suuria odotuksia. Ilolla kuuntelin myös nuorimmaisen toiveita loman ajaksi.  On hienoa huomata, että ei lapsi odota äidin olevan lomallakaan ohjelmatoimisto tai kalliita aktiviteetteja. Ihan tavallinen arki riittää.  Luulen, että uudenlainen arki on opettanut hetkessä elämisen taitoa ihan meille kaikille.

Eilen kävimme pienellä paikallisristeilyllä M/S Osmolla. Oli pieni ponnistus saada ensinnäkin itsensä viikonloppuna ajoissa ylös, saati motivoida teini retkelle mukaan. No joo piti meidän aikuistenkin vähän tsempata itseämme, ettei sänky olisi vetänyt pidemmän korren.  Sää oli onneksi puolellamme. Oli mukava tutustua uuteen kotikaupunkiini myös vesiteitse. Risteilyn hintaan myös kuului ruokailu ja kahvi. Vierailimme myös Alahovin viinitilalla, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Minulla on ollut tähän päivään saakka ihan erilainen käsitys viinitiloista. Tähän saattaa tietysti vaikuttaa se, että aiempia kokemuksia ei ole kertynyt.Miljöö itsessään oli ihastuttava, mutta potentiaalia olisi paljon enemmänkin. Moni Kuopiolaisista tuntee kyllä paikan, mutta aika harva on kuitenkaan käynyt paikan päällä.Itse tykkään vierailla eri kotimaan kohteissa ja kertoa niistä täällä blogissa. Kesän mittaan niitä onkin luvassa. Ihana, että tilanne alkaa tasapainottumaan monellakin tapaa ja palaamme pikku hiljaa normaaliin arkeen.

Alahovi

Väinö Lätin teoksia sai ihastella pitkin matkaa.

Laivareissun jälkeen piti luonnollisesti suunnata Tax freehen eli tuttavallisemmin Matkukseen. Mukaan tarttui luonnollisesti  Haribon nameja ja suklaata lapselle ja äidille hajuvettä.  Laivateemalla mentiin myös loppuilta. Aurinkokannella nautimme grilliruokaa auringon helliessä meitä.

Uutuushajuvesi tarttui mukaan. Värillähän ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä valinnan kanssa. Myönnän olevani äärimmäisen nuuka hajuvesien hankinnassa ja useimmiten hankin ne alesta. Vaikka risteily oli edullinen niin hyvin upposi rahaa tuonne Tax freehen. Eli hyvin perinteinen reissu siis kaikin puolin. 😉  Elämän ei tarvitse olla vakavaa, ja välillä voi vähän hassutella.

Rakkaudella Kirsikka

Pohdin tuossa hiljattain sekä täällä blogissa, että haluaisin tuoda tänne blogiin vähän henkilökohtaisempaa kulmaa.  Olen asunut 5kk täällä Kuopiossa ja moni asia on muuttunut tuon  myötä. Isoin asia muuttamisen myötä on se, että lapset jäivät asumaan Joensuuhun isänsä luokse. Tämän myötä minusta tuli lapsilleni etä-äiti.  On monta syytä siihen miksi joku päätyy etävanhemmaksi, aina se ei edes ole oma valinta. Ulkopuolisen onkin helppo katsoa toisen elämää ja arvostella tietämättä taustoja.

Nuoremmalla pojallani on koulu ja ystävät Joensuussa, ja hän valitsi itse missä haluaa asua. Päätöstä pohdittiin myös yhdessä avomieheni kanssa, kumpi kaupunki olisi järkevämpi asuinpaikka tässä elämäntilanteessa.  Avomiehelläni on nuoremmat lapset kun minulla ja luonnollisesti hän haluaa asua lähellä heitä.  Ennen Kuopioon muuttoani meillä oli nuoremman pojan kohdalla vuoroviikkosysteemi.  Esikoiseni on täysi-ikäinen, joten hän sai tehdä itse valinnan missä asuu. Muuton myötä järjestely vaihtui siten, että nuorempi poitsu on minun ja avomieheni luona joka toinen viikonloppu. Tässäkin ollaan kuitenkin hyvin joustavia. Loma-ajat vietän mahdollisimman paljon lasteni kanssa.

Päätös etävanhemmuuteen ei luonnollisesti ollut helppo.  Juttelin  hyvissä ajoin sekä lasten, että heidän isänsä kanssa. Tässä kaikessa on helpottanut se, että meillä toimii saumattomasti yhteydenpito. Tästä olen äärettömän onnellinen, ja olen siitä täällä aiemminkin puhunut. Lasten hyvinvointi on kaiken ydin ja teemme molemmat kaikkemme, että lapset voivat hyvin.  Koko ajan olemme olleet herkällä korvalla siihen, miten lapset ovat sopeutuneet eroomme ja sen jälkeiseen aikaan.  Vaikka meidän parisuhteemme päättyi, yhteinen vanhemmuus jatkuu. Vanhempina voimme ylpeänä katsoa lasten kasvua ja olla onnellisia siitä, miten upeita poikia olemme saaneet kasvatettua. Ero on erään aikakauden loppu, mutta se on myös alku jonkun paremman.  Etävanhemmuus ei tarkoita sitä, että minulla olisi jotenkin etäiset välit lapsiini.  Olen mukana heidän arjessaan, vaikka fyysisesti en olekaan niin paljon läsnä.  Esikoiseni lähti tammikuussa armeijaan ja aloittelee jo omaa elämää.  Vanhemmuus muuttaa muotoaan lasten kasvaessa ja luopuminen on myös osa kasvatustyötä. Äidille se on toki kova pala, mutta myös minäkin kasvan sen osalta. Eron jälkeen meille on ollut tärkeää, että lasten elämä ei mullistu liian paljon. He ovat saaneet uusia ihmisiä elämäänsä, mutta samalla heidän ei ole tarvinnut luopua kenestäkään. Meillä vanhemmilla on erotilanteessakin avaimet siihen, millainen arki lapsilla tulee olemaan.

Olen onnellinen, että löysin täältä Kuopiosta töitä ja opinnot varhaiskasvatuksen opettajaksi jatkuvat edelleen.  Ihan pieni hetki ja saan jäädä ansaitulle kesälomalle. Olen löytänyt itsestäni horroksessa olleen viherpeukalon ja sormet oikein syyhyävät, että saan pihalle ihanaa kukkaloistoa.  Elämä on aika kivaa juuri nyt.

Rakkaudella Kirsikka