Täällä on vietetty ihanaa pidennettyä viikonloppua. Alunperin suunnitelma oli olla vaan kotona ja nauttia nuoremman pojan sekä äitini seurasta.  Tälle viikolle oli kuitenkin buukattu rippikoulun tapaamisia, joten vaihdoimme lennosta suunnitelmia. Meille siis tarjoutui kuin vahingossa mahdollisuus ottaa kahdestaan miehen kanssa pieni irtiotto arjesta, ja siihen mahdollisuuteen oitis tartuimme. Suuntana oli tällä kertaa Jyväskylä. Lyhyellä varoitusajalla saimme buukattua Hotelli Yöpuusta ihanan harmonisesti sisustetun huoneen. Huone, jossa yövyimme, oli naisarkkitehti Wivi Lönnin mukaan nimetty.

https://www.hotelliyopuu.fi

Jyväskylän reissua olimme miettineet jo hyvän tovin ja se tulikin nyt oikeaan saumaan. Siinä missä ennen kolusin putiikkeja on rinnalle tullut myös  kirpputorien  kahlaaminen. Putiikkityttö olen kutenkin  sydämeltäni aina.  Olen tässä kuluneiden kuukausien aikana saanut tutustua upeisiin ihmisiin, ja siitä olen erityisen onnellinen ja kiitollinen. Arki täällä Kuopiossa on asettunut uomiinsa ja viihdyn työssäni. Moni asia on toki muuttunut, mutta uutta on tullut myös tilalle. Viikonloput on meillä varsin tiiviitä, sillä meidän seura on hyvinkin kysyttyä. Melkein tuntee itsensä maalmantähdeksi, melkein siis.

Huikea Yöpuun aamiainen ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Napa sinkeänä oli hyvä käynnistää päivä.

Pitihän meidän herkkusuiden suunnata myös Pandan tehtaanmyymälään.

Minulle on tärkeää millaisen tunnelman joku huone välittää, ja se sama ajatus näkyy kodissamme.  Viihdymme paremmin, kun hyvin kotona. Kotia on ihana sisustaa yhdessä ja nyt pihahommat syyhyttävät kovasti. Minusta, joka ennen tykkäsin viilettää milloin missäkin, on tullut oikea kotihiiri. Toki edelleen minut on helppo raahata milloin mihinkin. Eikä se ole mitenkään vastenmielistä. Saattaa minut kesän mittaan bongata vaikka sun mistä tapahtumista, joissa et villeissä kuvitelmissasi kuvittelisi minun  löytyvän.

Energistä viikon alkua sinulle

rakkaudella Kirsikka

En varmaan ole ainoa, jolla nousee savu korvista, kun kuulee sanan Korona. Sana, joka on ollut kaikkien huulilla ja otsikoissa viimeisen vuoden.  En missään nimessä väheksy asiaa millään muotoa, onhan kyseessä vakava sairaus. Asia on vaan saanut mediassa valtavat mittasuhteet, ja kansaa pyritään pelolla hallitsemaan. On toki tärkeää, että asiasta tiedotetaan. Syyllistämällä ei saada, kun armotonta kapinaa näitä lisääntyviä rajoituksia kohtaan. Olisiko päättäjien aika katsoa peiliin syyllistämisen sijaan?

En kapinoi rajoituksia vastaan. Yritän omalta osaltani tehdä parhaani, että tämä paska joskus loppuisi. Haluan myös herätellä sinua, joka katsot pahalla silmällä, jos näet jonkun liikkuvan ilman maskia. Minä ja monet muut emme voi maskia käyttää terveydellisten syiden takia. Itse sairastan astmaa. Minulle tuottaa siis suunnatonta tuskaa pienikin hetki kauppareissuilla, kun joudun maskia käyttämään. Julkisissa liikkuessani ja etenkin pienemmissä kaupoissa maskia kuitenkin käytän. Muutoin pidän huolta turvaväleistä.

Nämä poikkeusolot ovat jatkuneet varsin pitkään ja on aivan luonnollista, että ihmiset ovat väsyneitä. Itse olen yrittäjänä nähnyt varsin karulla tavalla Koronan vaikutukset. Epävarmuus jatkuu edelleen. Ei ole tietoa, miten kauan tämä tilanne vielä jatkuu.  Ihmisillä tuntuu olevan vääristynyt ajatus siitä, että pienyrittäjille sataa tukia ovista ja ikkunoista. Voin kertoa, että näin ei todellakaan ole. On ollut surullista seurata miten moni unelma koronan myötä sammunut. Itse käytin viime keväänä kaikki säästöni elämiseen ja siihen, että ylipäätään selvisin pahimman yli. Minun turvanani on toinen ammatti. Monella ei ole asiat näin onnellisesti, vaan se oma yritys on ainoa elinkeino. Putiikki elää vahvasti sydämessäni, vaikka palasinkin takaisin omaan päivätyöhöni. Ei anneta pelolle valtaa, vaan tuetaan paikkakuntamme helmiä selviämään vaikeista ajoista elinvoimaisina.

Ihana huomata, että talvi alkaa pikkuhiljaa talttua ja valo lisääntymään. Ehkä se tuo toivon pilkahduksen, että paremmat ajat siintävät edessä. Siihen pieneen valon pilkahdukseen tartun.

Kirsikka