Kuin huomaamatta blogitauko venyi näinkin pitkälle kevääseen. Tällä välillä  minun elämäni on mullistunut ihan täysin jokaisella elämän alueella. Tuossa haastavassa tilanteessa minulla ei vaan ollut enää voimavaroja  kirjoittaa blogia.  Joulukuussa lopetin  opinnot yliopistossa ja heittäydyin kokopäiväiseksi yrittäjäksi putiikille. Hetkeäkään en ole tuota päätöstä katunut, vaan nautin ihan suunnattomasti työstäni.  On ihana saada tehdä työtä mistä nauttii, se on sellainen tavoittelemisen arvoinen tilanne elämässä. Ihan kaikki on elämässä mahdollista myös sinulle. Kannattaa rohkeasti tavoitella niitä omia unelmia, niin olen itsekin tehnyt.  Loppujen lopuksi me itse pidämme käsissämme niitä onnen  avaimia. Minulla on sellainen valuvika, etten osaa olla katellinen kenellekään toiselle. Et voi nimittäin koskaan tietää, minkä hinnan se toinen on  joutunut maksamaan päästäkseen siihen pisteeseen elämässään.

Täytin joulukuun alussa 40- vuotta ja se käynnisti elämässä myös tietynlaisen prosessin.  Tässä iässä sitä alkaa vähän skannailemaan elettyä elämää, ja miettii samalla voisiko se olla jotain muuta. Samoja ajatuksia oli myös miehellä. Näiden pohdintojen myötä päätimme jatkaa yhdessä vanhempina, mutta emme avioparina. Yhdessä ehdimme elää 21 vuotta.  Päätös  erosta oli helppo, mutta toki uuteen arkeen totutteleminen on ollut vaikeaa.  Lapsista erossa olo on raastavaa, kun on tottunut elämään sitä arkea koko ajan yhdessä. Olemme kuitenkin siitä onnellisia, että saimme elää ydinperheenä näinkin kauan. Perhe ei koskaan häviä, ja siinä mielessä tulemme olemaan aina tiimi.

Lapset ovat ottaneet eron ihan yllättävän hyvin, vaikka heilläkin on ollut totuttelemista uuteen arkeen. Ticon suhteen olen isoimmat itkuni itkenyt. Jos ajattelisin tunteella, olisin Ticon ottanut luokseni asumaan. Tico on kuitenkin asunut ikänsä rivitalossa ja on tuon asuinalueemme kingi.  Tico on minun koira ja äärettömän rakas minulle.  Minun on  mietittävä mikä on koiran etu. Tico oli minun luonani viikon ja kerrostaloon hänestä ei ole vakituisesti asumaan.  Jotakin stressaavasta elämäntilanteesta kertoo sekin, että paino putosi 7kg ja samalla hävisi myös yöunet. Kilot ovat toki tulleet takaisin ja samoin yöni nukun nykyisin paremmin kuin hyvin.

Uuden kodin löysin sattumalta keskustasta ja onkin ollut ihana sisustaa omaa kotia. Vaikka elämässä on sattunut paljon, niin silti se on hyvää juuri nyt ja olen onnellinen.

Rentouttavaa sunnuntaita sinulle!

Pidetään toisistamme huolta.

Rakkaudella Kirsikka

” Kun tie on kaunis, on tarpeetonta kysyä mihin se johtaa”. Nämä sanat lukivat pari vuotta sitten kortissa, jonka sain eräältä perheeltä vaihtaessani työpaikkaa.  Uskon, että moni meistä äideistä määrittää itsensä lasten kautta tai ylipäätään unohtaa sen oman itsensä vuosien saatossa. Näin kävi minunkin kohdallani. Mietin 10- vuotta ennen, kun uskaltauduin tavoittelemaan unelmaani.  Olisi helppo sanoa, että lapset olivat se syy miksi, odotin niin kauan.  Tosiasiassa kuitenkin voin katsoa peiliin tässä asiassa.  Rakastin työtä lasten parissa, mutta tietyt asiat siinä työssä alkoi kuitenkin tökkimään. Varhaiskasvatuksen opinnot tulivat oikeaan saumaan, kun tein pientä itsetutkiskelua ja hain omaa paikkaani.Opiskelu yliopistossa ei tosin ole ollut sellaista mitä olin etukäteen  ajatellut  sen olevan.  Tuossa koulutuksen rakenteessa olisi paljon hiottavaa, että se mahdollistaisi näin aikuisopiskelijan näkökulmasta myös työn tekemisen opiskelun ohella.  Ehkä joku päivä avaan sinulle sanaisen arkkuni ja kerron vähän tarkemmin näistä opinnoista.

Jotkut asiat tulee elämäämme sattumalta ja yhdessä opintojen kanssa alkoi putiikkimme Boutique Glamour kasvaa. Ilman opintoja en olisi tässä tilanteessa missä nyt olen. Olen aina aiemmin ajatellut, että kaikkien unelmien ei ole edes tarkoitus toteutua. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnekas.  Tietyssä mielessä elän nyt unelmaani todeksi, ja voin vihdoin sanoa eläväni itseni näköistä elämää. Jotta jotain uutta voi saada, niin jostain täytyy luopua. Tämä päätös ei kuitenkaan ole ollut helppo, ja monet illat olen tämän asian tiimoilta herkistellyt. Vuoden alusta heittäydyn täysin putiikkitytöksi ,ja odotan innolla tätä uutta vaihetta elämässäni. Opinnot jäävät  hetkeksi taustalle, mutta en ole niistäkään täysin luopumassa. Toki opinnot ovat edenneet pitkälle, että siinä mielessä  tämä osui huonoon saumaan.  Tämä on kieltämättä yksi rohkein juttu mitä olen tehnyt, hypätä tuntemattomaan. Ajatus oli tietenkin suorittaa opinnot ensin loppuun, mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee.   Tiedän myöskin sen, että kaikki läheiseni eivät seiso päätökseni takana. Tämän myötä olen löytänyt kuitenkin sellaisen rauhan elämääni, että voin täysin seisoa päätökseni takana. Ensimmäistä kertaa minulla on työ, johon minulla on vahva palo ja joka tuo minulle valtavasti energiaa.

On vapauttavaa kun ei suunnittele elämää liian pitkälle, kaikki on silloin  avointa ja mahdollista.  Pitää vaan löytää sisältään se vahvuus tavoitella muuta kun sitä mihin itse tai muut ovat tottuneet.

Täytän huomenna 40- vuotta, ja  joku voisi ajatella tämän olevan ikäkriiseilyn tulos. Mitään kriisiä en kuitenkaan pode, eikä ole tarvetta pukeutua puumamekkoon ja suunnata baanalle. Näin on juurikin hyvä. Juhlistin päivää ennakkoon syömällä hyvin rakkaan ystäväni kanssa ja  parin viikon päästä  suuntaamme aina niin ihanaan  Porvooseen.

Rakkaudella Kirsikka