Minut haastettiin somen puolella ottamaan kantaa varhaiskasvatuksen nykytilaan. Ensin olin jyrkästi sitä mieltä, että tämä aihe ei kuulu blogiin. Asiaa pohdittuani, päätin kuitenkin tarttua aiheeseen. Olen työskennellyt varhaiskasvatuksessa niin avustajan, hoitajan kun nyt opettajankin roolissa. Näistä jokainen ammattiryhmä on yhtä arvokas, ja tekee tärkeää työtä. Toivoisin tämän ymmärryksen myös laajenevan muualle kentälle. Me kaikki olemme luomassa lapselle hyvää päivää, joka ikinen päivä. Kiinnostus alaa kohtaan minulla on ollut aivan pienestä pitäen. Tein kaikki Tet- harjoittelut lasten parissa. Oma poikani teki myös yhden Tet- harjoittelun päiväkodissa. Tuon viikon päätteeksi hän totesi, että tämä ei ole hänen alansa. Ymmärrän tämän oikein hyvin. Toisaalta poika näki, mikä äidistä imee ne mehut työpäivän jälkeen. Jossain vaiheessa en iltaisin jaksanut kuunnella omien lasten illoista pulpatusta iltakahdeksan jälkeen. Melutaso päivän aikana oli nimittäin melkoinen. Iltaisin ei välttämättä riittänyt energiaa enää omille lapsille, vaan sohva vei mukanaan. Oli kuitenkin päiviä, milloin innostuin askartelemaan lasten kanssa samoja juttuja  kun töissäkin, tai leivottiin sämpylöitä yhdessä. Meillä nimittäin yhdessä talossa oli aina lounaalla tuoreet sämpylät, ja niitä oli aivan pakko saada kotonakin.

Olen monen muun tavoin seurannut Instagramista varhaiskasvatuksenkertomuksia tiliä. Kieltämättä  se saa minutkin surulliseksi, millä tolalla varhaiskasvatus on tänä päivänä. On totta, että noista kertomuksista tunnistan montakin epäkohtaa, joita alalla vallitsee. Olen nähnyt kollegoideni uupuvan työssä. Usein ne, jotka tekevät työtä sydämellä, väsyvät herkemmin. Julkisuudessa puhutaan hienoja korulauseita siitä, miten tärkeää työtä varhaiskasvatuksessa tehdään. Me kaipaamme kuitenkin konkreettisia tekoja sanahelinän sijaan. Tiedämme tekevämme tärkeää työtä ja pääosin minäkin tykkään työstäni. On ihanaa, kun lapsi innosta sädehtien kapsahtaa ensimmäisenä aamulla kaulaan ja rutistaa lujasti. On hedelmällistä seurata lasten kasvamista, ja yhdessä iloita onnistumisista ja oppimisen ilosta. Toisten polkua olen saanut seurata alle vuoden ikäisestä esikouluun saakka. Haikein mielin olen saattanut esikoululaiset koulumaailmaan ja kilpaa kyynelehtinyt vanhempien kanssa. Edelleen minulla on huikea palo ja motivaatio tähän työhön.  Välillä homma meinaa karata lapasesta, kun innostun jostain. Olen luonut Frozen maailman jumppaan, ja ollut itse aivan mukana noissa hetkissä. Liikunta on minulle oma vahvuus. Yhdessä paikassa vedin täysin untuvikkona niin sählyä kuin jalkapalloakin. Mitään käryä ei ollut mitä olen tekemässä, mutta se oli ehkä työurani paras vuosi. Meillä oli aivan huikea poppoo. Kauden päätteeksi pidimme turnauksen, johon kaikki lapset pääsivät osallistumaan. Meillä oli kisastudio herkkuineen, toiset lapset kannustivat pelaajia. Kaikki lapset loistivat siinä hetkessä posket hehkuen. Tätä tämä työ on parhaimmillaan, iloa ja onnistumisia.

Nyt haastankin sinut varhaiskasvatuksen ammattilainen puhumaan hyvää. Mitkä on niitä asioita, jotka saavat sinun poskesi hehkumaan ja ilon kuplimaan?

Ollaan yhdessä pienten puolella

Kirsikka

Arjen keskellä on ihanaa välillä päästä muiden hemmoteltavaksi. Tässä ajassa tuo tuntuukin erittäin tärkeältä. Oman yrittäjyyden myötä itselleni on noussut tärkeäksi tukea niitä paikallisia kivijalkaliikkeitä. Luonnollisesti minulle oli kerennyt muodostua ne omat luottopaikat Joensuussa, sillä asuinhan siellä 21 vuotta Se olikin sellainen haaste minkä kohtasin muuttaessani Kuopioon. En kiellä, etteikö sen oman luottopaikan etsintä olisi aiheuttanut suunnatonta stressiä tai vähintäänkin harmaita hiuksia.  Parin erehdyksen kautta olen löytänyt pari helmeä, joista olen äärettömän onnellinen.

Sattumalta huhtikuussa bongasin hiljattain avatun Johanna span, jota en vaan voinut ohittaa. Myönnetään, että tuo pinkki väri on minun heikko kohtani. Johannan sydämellinen asiakaspalvelu ja vahva osaaminen tekivät minuun vaikutuksen jo tuolloin. On ihana asiakkaana tulla aidosti kohdatuksi ja näin tuntea olevansa erityinen.

Johanna span konsepti on ainutlaatuinen, sillä  siinä yhdistyy niin Johannan hoitoalan vahva osaaminen kuin kauneudenhoitoalan palvelut. Vaatii suunnatonta rohkeutta perustaa uusi yritys keskellä koronaa ja se itsessään on ihailtavaa.

Eilen lauantaina  suuntasin kauan odotettuun ihanaan Spa jalkahoitoon. Myönnän, että jalkojenhoito on kieltämättä ollut hiukan retuperällä tai se vaihtelee kausittain. Itse ainakin huomaan enemmän panostavani kasvojen ihon hoitamiseen, kun jalkojen hoitamiseen. Hektinen arki tuo myös ne omat haasteensa myös  itsensä hemmotteluun. Taidankin raivata jatkossa  kalenterista rakosen myös itselleni.

Näin syksyisin minut näkee aika usein viilettämässä villasukat jalassa.  Ne saa toki jalat lämpimiksi, mutta muutoinhan ne ei jaloille hyvää tee. Työn puolesta myös ulkoilen paljon ja kylmä sää saa kantapäät halkeilemaan. Välillä jalkojen ollessa kehnossa kunnossa kävelykin on tuskallista.  Jalkahoito osui siis oivalliseen ajankohtaan ja kruunasi viikon lomani.  Spa jalkahoito on ihana ja kokonaisvaltainen hemmotteluhoito. Jalkahoito sopii vaativampaankin makuun, sillä se sisältää perusjalkahoidon lisäksi kuorinnan, naamion ja pidemmän jalkahieronnan. Erityisen onnellinen olen siitä, että jalat eivät olleet vereslihalla niin kuin monen muun jalkahoidon jälkeen. Jalkahoidossakin pitäisi pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputilanteeseen.

Jalkojen kotihoitoa teen päivittäin rasvaamalla. Jalkaraspia en juurikaan käytä ja tämä onkin kuulemma hyvä juttu. Hoidon aikana sain paljon hyviä vinkkejä niin jalkojen hoitoon kuin kävelytekniikkaan. Jalkahoito toi, kun toikin ihanan hemmotteluhetken viikonloppuun.

Kaikki hoitolan jalkahoidot tehdään Footlogix- sarjan tuotteilla. Rakastuin Johannan käyttämään vaahtovoiteeseen siinä määrin, että oli pakko hankkia sellainen kotikäyttöönkin. Nyt odotetaan jännityksellä lopputulosta.  Voit lukea lisää sarjan tuotteista: https://footlogixsuomi.fi/

Osa kuvista lainattu  Johanna span sivuilta. Lupa kuviin kysytty.

Johanna span kuvat BellaPhoto

 https://johannaspa.fi/  

Hemmottelun lisäksi meidän lauantaihin kuului syksyinen kävelylenkki ja herkuttelua sushilla, joka on minun ja mieheni yhteinen herkku. Näin sunnuntaisin virittäydytään pikku hiljaa työmoodia kohti, kuitenkin vielä kiireettömyydestä nauttien. Jouluihminen viritteli tässä muutama ilta sitten tonttuja ja jouluisia kukkia. Vähän syyhyttäisi laitella jo jouluvalojakin, mutta ehkä maltan vielä mieleni.

Mukavaa alkavaa viikkoa  sinulle!

Rakkaudella Kirsikka