Heinäkuussa suuntasimme rakkaan ystäväni kanssa pienelle Roadripille kotoiseen suomeemme.  Reissujen suola on sen suunnitteleminen, ja se aloitettiin jo hyvissä ajoin.  Majoittumispaikoissa panostamme laatuun,  ja reissut ovatkin ihanaa hemmottelua hektisen arjen vastapainoksi. Uniikit kohteet saavat meidät hihkumaan innosta joka ikinen kerta. Hihkuin kerran eräässä putiikissa siihen malliin, että putiikin pitäjä arveli minun tarvitsevan ambulassia. Itselle se oli spontaani reaktio ihastellessani heidän valikoimaa. Se mistä toinen innostuu, voi jollekin  toiselle olla suunnaton ärsytyksen aihe. Myönnän, että useisiin asioihin suhtaudun suorastaan tyttömäisen innokkaasti. Siinä mielessä en ole aikuistunut, enkä sitä  haluakaan.

Tämä pieni miniloma tulikin sopivaan saumaan kuopuksen rippijuhlien jälkeen.  Porvoo on ollut jo pitkään meille sellainen paikka, jolla on erityinen paikka sydämessämme.  Porvoossa olemmekin käyneet vähintään kaksi kertaa vuodessa. Nyt kuitenkin kuherruskuukausi on ohitse, ja kaipasimme vähän vaihtelua. Tällä kertaa kohteeksemme valikoitui Länsirannikko ja ensimmäisenä etappina oli Kokkola. Wanhan kartanon upea ja idyllinen miljöö valikoitui ensimmäisen yön majapaikaksi.  Olen erityisen rakastunut vanhoihin puutaloihin ja Kokkola tarjoili siltäkin osin monta ihanaa helmeä. Kokkolan vanha kaupunki Neristan käsittää 12 korttelia täynnä toinen toistaan upeampia puutaloja, joista vanhimmat jopa 1700-luvulta. Suurin osa taloista on asuinkäytössä. Putiikkityttö jäi kaipaamaan laajempaa antia putiikkirintamalla. Löysimme kuitenkin kaksi uniikkia kohdetta, Sisustus Zinnan ja Mom’s Gardenin.  Kokkolassa olisi valtavasti käyttämätöntä potentiaalia, mikä nostaisi paikkaa ihan uudelle tasolle. Tämä pieni visiitti Kokkolaan oli erityinen siinäkin mielessä, että vierailimme museoissa ja muissa nähtävyyksissä enemmän, kun yhdelläkään aiemmista reissuistamme.

Meitä harmitti suuresti, että  kaksi vanhan kaupungin ravintolaa olivat suljettuina sunnuntaina ja maanantaina. Nämä molemmat olivat vielä sellaisia, joihin olisimme ehdottomasti halunneet mennä. Itsekin yrittäjinä kiinnitimme huomiota siihen , että kesken parhaimman sesongin, kannattaisi pitää ovet avoinna.  Löysimme Kokkolasta kuitenkin ehkä Suomen parhaimmat pizzat.  Tämän kulinaristisen makumatkan meille  tarjosi Pihlajan Pizzatalo& kahvila, jota voin lämpimästi suositella sinulle.

Illan hämärtyessä suuntasimme vielä rentoutumaan  kartanon poreisiin kuplivan kera. Tämä oli ensimmäinen osa kauniissa Kokkolasta. Seuraavissa postauksissa tutustumme reissumme upeisiin nähtävyyksiin.Sen huomasimme, että liikkellä kannattaa olla avoimin silmin missä ikinä liikkuukin, sillä se uniikki kohde voi olla aivan silmiesi edessä.

Viikonloppu häämöttääkin jo ihan ovella.

Nautitaan siitä läheisten kanssa rentoutuen.

Rakkaudella Kirsikka

Olen nyt viitisen vuotta kirjoittanut blogia. Pääosin olen saanut positiivista palautetta. Minulle on koko ajan ollut tärkeää kirjoittaa hyvää mieltä tuottavista asioista. Sitä kautta olen tutustunut ihastuttaviin putiikeihin ja kahviloihin, ja  nämä  olen halunnut jakaa teidän iloksenne. Sinänsä blogin linja on pitänyt alusta saakka. Lasteni toiveesta olen heidän elämästään kertonut mimimaalisen vähän. Toki tiedän, että nyt heidän ollessa isompia, äidin tekstejä luetaan tiivisti. Tässä kohtaa elämää, olen äärettömän onnellinen tästä rajauksesta. Olen onnellinen siitä myös, että olemme saaneet kasvatettua entisen mieheni kanssa kaksi upeaa poikaa. Nuorimmainen on peruskoulun viimeisellä luokalla ja esikoinen muuttaa pian omilleen. Tässähän melkein tuntee itsensä vanhaksi.

Bloggaamisen kautta olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, ja tehdä yhteistyötä huippujen tyyppien kanssa. Bloggaaminen on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut. Anonyymiys mahdollistaa, että someen on niin helppoa purkaa se oma pahaolo. Eikö se kerro ihmisestä itsestään paljon.  Olen tässä vime aikoina huomannut myös omalta kohdaltani, miten me bloggaajat olemme samalla tavalla julkista riistaa, kuin kuka tahansa isompikin stara.Otetaan henkilökohtasesti joku teksti, minkä esimerkiksi blogissani jaan.  Erityisen paljon tykkään jakaa mietelauseita, jotka jollakin tavalla minua puhuttelevat. Ne eivät kuitenkaan ole minun omasta kynästäni. Tänä syksynä on myös ollut tekstejä, joissa on tummempia sävyjä. Elämä ei ole minullakaan pelkkää siirappia, vaikka perusvire minulla onkin positiivinen. Onneksi jokainen voi valita ne sometilit ja kanavat, joita seuraa.

Olen avoimesti kertonut, että olen eron jälkeen löytänyt uuden parisuhteen.  Se ei muuten ole mikään itsestäänselvyys enää tässä iässä.Tätähän ei saa tietenkään julkisesti kertoa, että on onnellinen omassa elämässään. Monesti ajatellaan, että jos siitä onnesta kertoo julkisesti, on se pelkkää pintaa. Minulla on sen verran elämänkokemusta, että minulle on sinänsä sama mitä joku elämästäni ajattelee. Kaikkea se kateus meissä ihmisissä teettääkin . Itse en osaa olla kateellinen kenellekään.  Kateuden takana hyvin usein on omaan elämäänsä tyytymätön ihminen.On helppo ajatella, että joku toinen on syy ja seuraus siihen, että itse ei voi hyvin.   Onnellisuus ei tule mistään ulkopuolelta tai toisesta ihmisestä.  Itse en suostu enää pienentämään itseäni sen vuoksi, että joku toinen voi siitä pahoittaa mielensä. Kaikesta en minäkään voi ottaa vastuuta.   Minä valitsen mieluummin onnellisuuden kuin katkeruuden. On todella helppoa arvostella toisen elämää tai valintoja, tietämättä taustoja. Luulen ja tiedän, että positiivisesta ihmisestä se positiivisuus huokuu kuin itsestään.

Käytiin tuossa tovi sitten rompepäivillä ja mukaan tarttuivat nämä  ihastuttavat villasukat. Näin syksyn tullen villasukat onkin tuttu näky niin töissä kun kotonakin.

Ihastuttavaa viikonloppua sinulle!

Rakkaudella Kirsikka