Unelma itsestä
” Kun tie on kaunis, on tarpeetonta kysyä mihin se johtaa”. Nämä sanat lukivat pari vuotta sitten kortissa, jonka sain eräältä perheeltä vaihtaessani työpaikkaa. Uskon, että moni meistä äideistä määrittää itsensä lasten kautta tai ylipäätään unohtaa sen oman itsensä vuosien saatossa. Näin kävi minunkin kohdallani. Mietin 10- vuotta ennen, kun uskaltauduin tavoittelemaan unelmaani. Olisi helppo sanoa, että lapset olivat se syy miksi, odotin niin kauan. Tosiasiassa kuitenkin voin katsoa peiliin tässä asiassa. Rakastin työtä lasten parissa, mutta tietyt asiat siinä työssä alkoi kuitenkin tökkimään. Varhaiskasvatuksen opinnot tulivat oikeaan saumaan, kun tein pientä itsetutkiskelua ja hain omaa paikkaani.Opiskelu yliopistossa ei tosin ole ollut sellaista mitä olin etukäteen ajatellut sen olevan. Tuossa koulutuksen rakenteessa olisi paljon hiottavaa, että se mahdollistaisi näin aikuisopiskelijan näkökulmasta myös työn tekemisen opiskelun ohella. Ehkä joku päivä avaan sinulle sanaisen arkkuni ja kerron vähän tarkemmin näistä opinnoista.
Jotkut asiat tulee elämäämme sattumalta ja yhdessä opintojen kanssa alkoi putiikkimme Boutique Glamour kasvaa. Ilman opintoja en olisi tässä tilanteessa missä nyt olen. Olen aina aiemmin ajatellut, että kaikkien unelmien ei ole edes tarkoitus toteutua. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnekas. Tietyssä mielessä elän nyt unelmaani todeksi, ja voin vihdoin sanoa eläväni itseni näköistä elämää. Jotta jotain uutta voi saada, niin jostain täytyy luopua. Tämä päätös ei kuitenkaan ole ollut helppo, ja monet illat olen tämän asian tiimoilta herkistellyt. Vuoden alusta heittäydyn täysin putiikkitytöksi ,ja odotan innolla tätä uutta vaihetta elämässäni. Opinnot jäävät hetkeksi taustalle, mutta en ole niistäkään täysin luopumassa. Toki opinnot ovat edenneet pitkälle, että siinä mielessä tämä osui huonoon saumaan. Tämä on kieltämättä yksi rohkein juttu mitä olen tehnyt, hypätä tuntemattomaan. Ajatus oli tietenkin suorittaa opinnot ensin loppuun, mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Tiedän myöskin sen, että kaikki läheiseni eivät seiso päätökseni takana. Tämän myötä olen löytänyt kuitenkin sellaisen rauhan elämääni, että voin täysin seisoa päätökseni takana. Ensimmäistä kertaa minulla on työ, johon minulla on vahva palo ja joka tuo minulle valtavasti energiaa.
On vapauttavaa kun ei suunnittele elämää liian pitkälle, kaikki on silloin avointa ja mahdollista. Pitää vaan löytää sisältään se vahvuus tavoitella muuta kun sitä mihin itse tai muut ovat tottuneet.
Täytän huomenna 40- vuotta, ja joku voisi ajatella tämän olevan ikäkriiseilyn tulos. Mitään kriisiä en kuitenkaan pode, eikä ole tarvetta pukeutua puumamekkoon ja suunnata baanalle. Näin on juurikin hyvä. Juhlistin päivää ennakkoon syömällä hyvin rakkaan ystäväni kanssa ja parin viikon päästä suuntaamme aina niin ihanaan Porvooseen.
Rakkaudella Kirsikka