Kaksikielisyys

Suomi on kaksikielinen maa, jonka viralliset kielet ovat suomi, sekä ruotsi. Kaksi virallista kieltä on oikeastaan aika vähän kun miettii kaikkia muita maita mitä maapallo kantaa kuorellaan. 

Tietääkseni eniten virallisia kieliä on Etelä-Afrikassa, jossa puhutaan yhtäätoista (11) kieltä: Afrikaansia, Englantia, Ndebeleä, Pohjoista Sothoa, Sothoa, Swazia, Tswanaa, Tsongaa, Vendaa, Xhosaa ja Zulua. (Korjatkaa, jos tiedätte että jossain on vielä enemmän virallisia kieliä kun Etelä-Afrikan tasavallassa!)

Toisen kotimaisen kielen opettelu ei suinkaan ole turhaa, sillä ruotsi kuuluu germaaniseen kieliperheeseen, johon kuuluu muun muassa englannin kieli. Englannin ja ruotsin opiskelu tukevat toinen toistaan.

Englanti on maailmankieli, jotka puhuu viimeisimpien tietojen mukaan yli 1,8 miljardia ihmistä, mikä tarkoittaa noin neljäsosaa koko maailman väestöstä. Muun muassa jenkit, britit, irlantilaiset, australialaiset, uusi-seelantilaiset, kanadalaiset, etelä-afrikkalaiset ja yhä kasvava määrä kansalaisuuksia puhuu englantia. Toisena kielenä sitä puhutaan monissa Afrikan maissa, ja esimerkiksi Intiassa yli 1, 000 miljoonaa ihmistä käyttää englantia virallisena kielenä. Ulkomaisena kielenä sitä opetetaan kouluissa ja yliopistoissa Suomen lisäksi monessa muussakin maassa, jonka lisäksi tarjolla on itseopiskelumateriaaliakin.

Monet kansaiväliset asiat, kuten tieteelliset julkaisut, kirjat ylipäätään, uutiset, liikenne, konferenssit, diplomatia ja urheilu hoidetaan usein englanniksi. Että ei ihan turha juttu osata samaan kieliperheeseen kuuluvaa kieltä!