Sipsikaljavegaanit ja vegaanihaaste

https://www.facebook.com/Vegaanituotteet/photos_stream

 

Vegaanihaaste meni osaltani vähän niin ja näin, kaipasin oikeasti hyvää juustoa ja kahvimaitoa. Olenkin jo valmiiksi lakto-ovo vege, syön siis satunnaisesti maitotuotteita, mutta minkäänlaiseen lihaan en ole koskenut kohta 11 vuoteen. Yllätin itseni pikku hiprakassa kampin bussiasemalta mozzarellapatonki suussa, mutta muuten pystyin olemaan vegaani aika hyvin, perheen jokaviikkoiselle tortillatorstaille piti ostaa omat kermaviilit (oatlyn fraiche) ja jälkkärijätskit, mutta työpaikan jääkaapissa taitaa vieläkin majailla soijamaito jota en koskaan käyttänyt koska ei sovikkaan kahvin kanssa. Tammikuusta on toki jo useampi kuukausi mutta kun oli arjen peruspalikat eli soijamaito ”tissimaidon” sijaan ja keijun sinistä niin aika hyvin pärjäsi.

Vähän aika sitten lanseerattiin termi sipsikalja-vegaani, ja facebookin yhteisössä on tällä hetkellä melkeen 15 000 iloista sipsaria jotka levittävät vihiksen (hoviruoan kasvis-”lihapiirakan”) ilosanomaa. Elämänfilosofia heillä on nauttia ruuasta tekemällä siitä mättöä, eli lisäämällä erilaisia sipsari-elementtejä, kuten vaikka juustoa, karkkeja, keksejä, rasvaa, ketsuppia ja sokeria yhdessä tai erikseen. Vihreästä terveellisestä (kuten jopa pöytäliinasta) pyydellään anteeksi jos sitä on ruokaan eksynyt, ja uusia elämyksiä fiilistellään. Kukaan tuskin jaksaa kokoaika elää syödäkseen, mutta esillä onkin vaan ne parhaimmat kultakimpaleet.

Itse pidän itseäni vähän sipsarina, tykkään vihiksistä, mutta kohudonitsia en ole maistanut. Äitin jaksaa vitsailla sipsari-filosofiastani joka on vihdoin saanut nimen ja viiteryhmän. Itse rakastan kuitenkin halloumia, fetaa, mozzarellaa ym. mutta vegaaniset juustot olen todennut huonoiksi. Myös intialainen/nepalilainen ruoka on yksi lemppareistani, mutta sisältää usein jogurttia. Olen siis osa-aika sipsari.