Työnantajat

Ensimmäisen kunnon työpaikkani kellokortteineen ja palkkakuitteineen sain vasta 18-vuotiaana, jota ennen olin tehnyt kaikkea mitä vaan olin saanut, lastenhoidosta 5-10 euron kertakorvaukselliseen lehdenjakoon. Kyseisessä Suomalaisessa yhtiössä sopimukset olivat kunnossa ja kahvipöydillä komeilivat ammattiliittojen lehdet, joten tuudittauduin syvään ruususenuneen. Koska paikka oli ensimmäiseni, en olisi osannut arvatakaan kuinka poikeuksellista edes lailla määrätyn TES:in noudattaminen onkaan.

 Jo seuraava työnantajani,  silloinen Tradeka, nykyinen Lähikauppa oy, palautti minut maan pinnalle: työnantaja teki kanssani nollatuntisen sopimuksen, mikä tarkoittaa tarvittaessa työhön kutsuttavaa. Sovimme vain suullisesti sen tarkoittavan noin kahtakymmentä tuntia viikossa: vaadin sitä kuukausitolkulla paperille mutta pomo kuittasi sen usein toteamalla, että ”suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen.” Olin juuri valmistunut lukiosta ja asuin vielä vanhempieni luona,  mutta silti sopimus oli ihan kohtuuton: miten kukaan tulee toimeen jos tekee vain kaksi kymmentuntista päivää viikossa? Käytännössä sopimus tarkoitti n.30 viikkotuntia, eli vajaata viittä tuntia päivässä.

Tämä siis tarkoitti sitä, että pomo saattoi soittaa minulle aamulla muutamaa tuntia ennen työaikani alkua että pääsenkö tulemaan tunnin tai pari aikaisemmin, soittamaan kesken vapaapäivän että nyt olisi töitä tarjolla, tai antamaan minulle työpäiviä päivän tai parin varoitusajalla. Pidin tätä ihan normaalina käytäntönä, että työntekijän tulee  joustaa elämässään työnantajan mukaan saadakseen tarvittavat viikkotunnit. Ei siis ollut poikeuksellista että vuorot menivät miten sattuivat, usein saatoin joutua iltavuorosta joka päättyi yhdeksän-kymmenen aikaan illalla suoraan aamuvuoroon, joka alkoi kuudelta. Miinus työmatkat, ei unta kertynyt niinä öinä kovinkaan montaa tuntia. Arvaatte varmaan ettei tällaista elämää kukaan jaksa kauaa, mutta vain siten sain kokoon 30 tai joskus jopa 40 viikkotuntiakin, mikä alkoi olla lähellä jo ihan normaalia työaikaa.

Aihetta käsitteltiin 23.2. taloussanomissa julkaistussa Topi Kannisen kirjoittama artikkelissa: ”900e/kk -elääkö tällä palkalla?”

”– Monet työnantajat solmivat tulee töihin tarvittaessa -sopimuksia tai laittavat sopimukseen 1-37,5 tunnin joustovaran. Monelle tulee tästä sellainen tunne, että työnantaja voi myös kiristää työtunneilla, Kaakkois-Suomen Palvelualojen ammattiliiton aluepäällikkö Kimmo Nikula sanoo.

Taloussanomien laskelman mukaan esimerkiksi 30 viikkotuntia paiskiva alimman ei-harjoittelijapalkkaluokan siivooja saa 994,80 euroa kuukaudessa. Kyseessä on peruspalkka, jonka päälle hän saa vielä lisät sekä lomapalkat ja -rahan. (Katso tarkemmat tiedot palkoista taulukosta jutun lopussa) – Kyllä me itsekin mietimme, että kuinka he selviävät arjestaan. Jos miettii esimerkiksi yksinhuoltajia, niin kyllä se leipä on todella tiukassa, Nikula sanoo.”

Lue koko juttu: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/23/900-ekk–elaako-talla-palkalla/20112603/139

Uskokaa tai älkää, TES:in mukaan minulle ei tarvinnut ensimmäisenä vuotena maksaa kaupan alalla koko palkkaa, vaan n. 85% siitä: tämä tuli minulle yllätyksenä sillä aiemmassa työpaikassani heillä ei olisi tullut mieleenkään rokottaa jo valmiiksi pientä palkkaani, joka oli poikkeuksellisen korkea, n. 10e/tunti. On vaikea kuvitella että kukaan viitsisi edes kaivaa nenäänsä alle kympillä.

Mitä veikkaat, kumpi paavo kannattaa 10e/tunti minimipalkkaa?

a) Pesusieni, vai

b) Arhinmäki?