miss: [verb] to feel sad that a person or thing is not present

Ikävöinti on hankala asia. Ylläolevana Cambridge Dictionares’in määrittelemänä. Oma määritelmäni on kai edelleen hakusessa.

Olen miettinyt, liittyykö ikävöintiin aina asteen verran epävarmuutta ja surullisuutta. Siksi tykkäänkin erotella ikävöinnin ja jonkinlaisen toisen kaipauksen tunteen eri asioiksi. Aikaisemmissa parisuhteissa ikävöinti on kuulunut noin ensimmäisen puolen vuoden rutiineihin, ja sitten vaan jossain vaiheessa hiipunut kokonaan pois. Se sydäntä riipivä ikävä silloin, kun se tietty toinen on jossain liian kaukana menee siksi mun loogisella päättelykyvyllä sen piikkiin, että suhteen alkuvaiheessa on aina jossain määrin epävarma siitä, mitä se toinen suhteesta haluaa. Entä, jos se löytääkin jonkun toisen siellä kaukana? Entä, jos se vaan unohtaakin minut ihan kokonaan? Mutta ei sekään ole ihan tervettä, että toista ei kaipaa lainkaan. Että olisi ihan sama, onko se toinen siinä kahden metrin, vai kahden tuhannen kilometerin päässä. Tai että näkeekö kahden päivän vai kahden kuukauden päästä. Se ehkä menee pussailun loppumisen kanssa niihin varmoihin merkkeihin siitä, että kaikki ei oikein ole hyvin tai että koko juttu on oikeastaan kuivunut kasaan, vaikka kumpikaan ei suostu sitä myöntämään.

Nyt joulun aikana ollaan miehen kanssa oltu luonnollisestikin näkemättä useampaan päivään (yli viikkoon!!). Ei mulla varsinaisesti ole ikävä. Mutta ajattelen häntä yllättävän paljon, ja mietin myös, miten kiva olisi nähdä just nyt, tai miten kiva on, kun pian taas nähdään. Mulla on pääasiassa hyvä mieli. Varsinkin, kun näitten päivien aikana ollaan jopa oltu yhteydessä tavallista enemmän. Jotenkin vaan on sellainen ihan hiukan malttamaton olo.

Myönnän kyllä, että tänään en päässyt ylös sängystä ennen kun olin selvittänyt, että milloin nähdään taas.

Heti huomenna.

* Lily allen: Chinese