I’ll take your heart and I’ll fold it into mine *

Yhdet karvaiset jalat nukkui mun lakanoissa viime yönä ympärilleni kietoutuneena. Ja voi että siinä oli hyvä olla ja kuunnella, kun tyyppi hengittää unissaan, ja aina välillä kietoo kätensä, ja ne karvaiset jalkansa, vähän tiukemmin mun ympärille. Ihan sama, että omat yöunet jäi ehkä kolmeen tuntiin, koska en vaan osaa nukkua vieressä.

En siltikään tiedä, missä mennään, tai edes, että nähdäänkö enää uudelleen. En, vaikka mun mittarilla se, että vietetään lauantai-ilta yhdessä, vaikka kumpikin olisi varmasti voinut keksiä jotain muutakin tekemistä, vaikuttaa vähintään siltä, että tätä voisi jo kutsua tapailemiseksi. 

Olin taas viime päivät vaaleanpunaisissa pilvissä, ja hymyilin kävellessäni tihkusateessa. Ja nyt olo on taas jotenkin surkea. Koska en tiedä, missä mennään. Leppoisan aamun päätteeksi sain vain yhden nopean pusun autossa.

Ainoa mieleen tuleva selitys on, että alan olla koukussa tähän kuvioon. Aina kun nähdään ja hetket ennen sitä, siis silloin, kun tiedän etukäteen, että ollaan näkemässä, olen ihan pumpulissa ja käyn ylikierroksilla. Haluan sitä vaan lisää, vaikka tiedän, että useimmiten näkemisen jälkeen olo on vähintään kurja, kun en tiedä, mitä oikein tapahtuu.

 

* we have band: every stone