There’s just the right amount of awkward *

Nähtiin taas pitkästä aikaa miehen kanssa. Pitkästä aikaa, kun melkein viikko oli edellisestä kerrasta. Ollaan kai jossain parisuhteen ja satunnaisen tapailun välimaastossa, ja se on ihan hyvä paikka olla, ainakin tällä erää. 

Alan vähitellen tottua vieressä nukkumiseen. Mies silittelee ennen nukahtamista hiuksiani, ja yli vyöryy rauha ja hyvä olo. Välillä keskellä yötä hereillä ollessani saatan hiljaa hivuttautua hänen lähelleen ja antaa pienen suukon, ja useimmiten hämmästyn, kun huulet vastaa suukkoon. Kun tulee aamu, pääsen taas saman peiton alle, ja minusta pidetään tiukasti kiinni siihen asti, että on pakko nousta.

Nyt ehkä ollaan siinä pisteessä, että tietystä alun kankeudesta ollaan päästy yli, mutta silti on sopivasti jännittävää ja yllätyksellistä, kun vasta opetellaan tuntemaan toisiamme. Muistan, kuinka vielä varmaan kuukausi sitten ei kumpikaan tuntunut tietävän, voiko heti nähtäessä antaa suukkoja ja hellyyttä. Nyt kun nähdään, annetaan pienet söpöt moikkauspusut ja hetken päästä ohimennen viipyileviä kosketuksia. Ja vaikka se edelleen tuntuu vähän kankealta, se on silti erilaista.

Ja vaikka välillä asiat tuntuukin vähän monimutkaisille, niin silti monesti tuntuu vaan helpolta, joltain kummalliselta kannalta.

* Lily allen: who’d have known