So I can still smell you on me *

Kuluneen viikon ajan mietin, kuinka monta yötä ja millä tekosyillä on säädyllistä olla vaihtamatta lakanoita siksi, että niissä on edelleen jäljellä tuoksu miehestä.

Ensimmäinen yö meni täysin sillä verukkeella, että olin niin väsynyt, että en jaksanut. Toisen yön tunnustin rehellisesti ja luvalla, että saan hekumoida vielä viikonlopun tunnelmia sniffailemalla tyynyliinaa. Samalla syyllä meni vielä seuraavakin yö, varsinkin, kun olin päivällä rohkaistunut kysymään, saisko sitä lisää, kiitos. Neljäntenä yönä annoin itselleni vielä säälistä yhden yön.

Viime sunnuntaina siis vietin hämmentävän mukavan yön ja aamun. Törmäsin tanssilattialla alkukesästä kahdesti tapaamaani mieheen, ja yhtäkkiä meillä olikin juteltavaa. Sain saattajan kotiovelle. Sain suudella intohimoisesti. Sain huomiota ja hämmentävän hyvin toimivaa seksiä.

Tuntuu, kuin oisin herännyt viiden vuoden unesta, tai pidemmästäkin. Noin vaan yhtäkkiä, yhdellä kertaa. Huomenta, himoni, nukuitko hyvin?

Hämmentävintä on, että tähän valaistumiseen ei tarvittu rakastumista. Tai nyt kun mietin asiaa, niin ehkä jopa hämmentävintä on, että se ei tapahtunut loppukesästä, kun rakastuin pitkästä aikaa. Mahtavaa on myös, että osaan näköjään nykyisin sanoa myös ”ei, kiitos”, vaikka haluaisin seksiä, mutta en halua sitä sitä tarjoavalta.

En aio rakastua, vaikka myönnän, että se olisi varmaan helppoa. Mutta haluaisin lisää samaa, kiitos.

*Esthero: blanket me in you (never is so soon)

(suosittelen lämpimästi kuuntelemaan)