Vanhan vuoden viimeiset pohdinnat

Miltä tuntui vuosi 2015? Olen vanhan vuoden vihoviimeisissä tunneissa. Kun katson taaksepäin, tunnenko kaipuuta, haikeutta, häpeää vai iloa? Mitkä ovat niitä hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen ja mitkä niitä, jotka tahtoisin unohtaa?

Vuoden 2015 ehdottomasti paras hetki oli se ensimmäinen kerta kun näin tulevan koiranpentuni. Pieni 6vkoa vanha pallero katsoi kulmiensa alta minua epäilevästi ja pissasi päälleni, kun nostin sen syliini. Myös muut parhaimmat hetket liittyvät läheisesti koiranpentuun: ensimmäiset askeleet, uusi oma piha, nuolaisut ja tassutukset. Menetin tänä vuonna sydämeni täydellisesti ja peruuttamattomasti.

Muita mieleenpainuvia hetkiä ovat olleet hyvin harvat keskustelut ystävien kanssa. Tänä vuonna vietin yhä vähemmän aikaa vanhojen ystävien kanssa ja enemmän aiemmin hieman piilossa olleiden tuttavien kanssa, joista on muodostunut ystäviä. Tapasin myös pitkästä aikaa vanhoja koulu- ja työkavereita, joihin oli mukava tutustua paremmin.

Kävin myös ulkomailla, Ateenassa, Milanossa ja rakkaassa Edinburghissa, juuri ennen koiranpennun saapumista. Kun pentu oli vihdoin tarpeeksi vanha menemään hoitoon (8kk) piipahdin Amsterdamissa viikonloppureissulla. Näistä paikoista mieleen on jäänyt Ateenan kreikkalaisten temppelien rauniot, ystävänpäivän italialainen kokkauskurssi Milanossa, Arthur’s seatin upeat maisemat Edinburghissa ja Amsterdamin aukioiden jouluvalmistelut sekä mahtavat aamiaispannukakut.

Mitä hetkiä en haluaisi ajatella? Mitkä aiheuttavat häpeää tai ahdistusta? Koiranpennun sairastelut, hampaiden katkeamiset ja antibioottikuurit aiheuttavat vatsanpohjan vääntöä joka kerta kun niitä ajattelen. Huoli oli kova ja kun toinen on täysin avuton ja sinusta riippuvainen, on pakko vaan puskea eteenpäin. Toivon, että ensi vuonna pieni tohelo täystuhoni saa olla terveempi. 

Riidat ja kinastelut perheen kanssa ovat aina ikäviä. Samaten ne kerrat, kun olen ollut itsekäs pieni ämmä, ajattelematta muiden tunteita. Se yksi kerta kun tuli nautittua liikaa viiniä olisi voitu jättää väliin kokonaan… Mieltä painaa myös asiat, joita en ole koskaan sanonut ääneen. Unelmat, jotka eivät vieläkään toteutuneet. Haaveet, joita vielä vasta hahmotellaan.

Vanhan vuoden hetkiä muistellessa tiedän hyvin, mitä haluan tulevalta vuodelta. En tee lupauksia, vaan mielikuvia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kirjaan ylös asiat, joita haluan tapahtuvan, jotta ne vihdoin toteutuvat. 

• Vietän aikaa ulkona
• Piirrän ja kirjoitan satuja
• Muutan ulkomaille (edes pariksi kuukaudeksi)
• Olen tyytyväisempi itseeni

Ei paha. Tulevaisuus näyttää mitä tulee tapahtumaan.

Ihanaa tulevaa vuotta 2016!