visiitti kissala Pienpedossa

Viime lokakuussa, Dance with an Oriental Bengal-näyttelyn aikana tutustuimme äitini kanssa kissala Pienpedon Jenniin, joka kasvattaa Thai-kissoja pääkaupunkiseudulla. Hän kertoi kahden naaraansa saaneen pentuja, ja rodusta kiinnostuneita kun olemme, hän pyysi meitä vierailulle näyttelyn jälkeen. Ja mehän suostuimme, tottakai!

Jennillä meitä odottikin joukkio aivan ihania ilmestyksiä:

Kissaäiti-Peikon sekä ensikertalaisemon Saifonin pennut olivat aivan äärettömän ihania! Saifonin lapsukaiset Riski, Ritsa, Ronja ja Ransu olivat jo pieninä oikein kovia käyttämään ääntään, ja ilmaisivat itseään runsaalla kuoroskaalalla. Peikon pennut olivat hieman ujompia, mutta kun lelukeppi viuhui lattialla niin johan tuli heihinkin vauhtia!

Äitini ihastui ylitsepääsemättömästi pikkuiseen mustanenäiseen Ransuun, ja päättikin siltä istumalta ostavansa pennun. Odotimme tammikuun alkuun, jolloin Ransu (eli nykyään Vili) olisi luovutusiässä.

Eilen saimmekin taas tavata Jennin sekä koko kissaköörin! Mutta se onkin taas tarina erikseen…

Kaunispoika Vili äidin sylissä oikein koreana kollina sekä alemmassa kuvassa Vilin suurisilmäinen aasialaiskaunotar-äiti Saifon.

On ollut ihanaa keskustella Jennin kanssa. Itse varsinkin hehkutan 100-prosenttisesti Jennin periaatetta pitää vanhan, alkuperäisen rodun geenipooli elossa ja virkeänä – ja vieläpä kissojen terveyttä vaalien enemmän kuin ulkonäköä (sitäpaitsi, ovathan Saifonin kirjavat pennut aivan hurmaavia, persoonallisia pikku yllätyksiä vaikka eivät rotumääritelmän ulkonäkösäädöksien mukaisia olekaan). Hän tosiaan inspiroi minua jatkamaan kissaharrastustani, sekä tutustumaan tähän aivan mahtavaan, ihanaan rotuun entistä enemmän!

Go, Pienpedot, go!