Yllätysvieraita
Eilinen oli kaiken kaikkiaan aivan superonnistunut päivä. Kävin äitini kanssa paikallisessa taitokeskuksessa ja opin virkkaamaan (ylä-asteen käsityöntunneilta jääneistä traumoista huolimatta), ja kotiin tultuamme veljeni valmisti mitä herkullisimmat haukipihvit tällä Mika Vornasen ohjeella.
Mutta illan ehdoton kohokohta oli, kun pihaamme eksyi pieni yllätysvieras.
Äitini kertoi minulle nähneensä kissan orapihlaja-aitamme kupeessa, ja minä päätin välittömästi yrittää yhyttää tämän saalistaan nauttivan raitaturkin kamerani kanssa. Lähelle päästyäni huomasin, että vieraamme olikin yksi naapurien kissakatraasta, ja siis todella kesy sekä ihmisrakas nuoriherra.
Se oli saanut saaliikseen jonkinlaisen pienen hiiren tai päästäisen, ja söi paistinsa vauhdilla minun katsellessa vierestä. Kun iltapala oli nautitty, sain minä jo sitten rapsutellakin ja ottaa syliin – voimakkaan kehräyksen säestämänä. Hetken pihalla hengailtuaan kissa katosi takaisin aidan kupeeseen, uusiin seikkailuihin kenties?
On aina ihanaa saada pihaan kissavieraita. Vieraista kissoista kun ei koskaan ole juuri ollut vaivaa (mitä nyt eräs naapurin kissa kiipesi suulin kattoparruille – kahdesti – josta palokunnan täytyi se pelastaa), joten karvakorvat ovat olleet aina tervetulleita tontillemme.
Peltoisella alueella elää luonnostaan myös paljon jyrsijöitä, ja jos pöllöt tai haukat eivät niitä nappaa, niin tuholaistorjunnasta pitävät viimeisimpänä huolen kissat. Apu siinä suhteessa on myös erityisen tervetullutta!
Kevät tunnetusti saa lemmenkipeät kissat liikkeelle, joten odotan innolla näkeväni lisää yllätysvieraita! :)
