Lipsun!!

Nyt on pakko sanoa suoraan, että tänä yönä lipsun laihdutusyrityksestäni totaalisesti! Viime yönä meinasin oikeasti nukahtaa pystyyn, joten päätin ostaa 1,5 litran Cola Zeron, jos sokerin vauhdittamana pysyisin pirteänä kuin peipponen. En aio juoda koko 1,5 litraa, mutta silloin tällöin, kun olo tuntuu todella väsyneeltä, otan huikan. Päätimme pitää leffayön muiden töiden ohessa, joten toivottavasti edes hyvät leffat pitäisivät minut hereillä.

Oikeastaan rakastan yövuoroja. Tämä vuoro on nyt viides vuoroni, mutta yövuoroista vasta kolmas, joten kukaan tuskin vielä olettaa minun osaavan kaikkea. Tai no, osaan laittaa ovet lukkoon ja kiertää talon. Ja koska en saa jakaa lääkkeitäkään niin se talon kiertäminen ja ovien lukkoon laittaminen taitaa olla ainoa tärkeä homma koko yössä.

Odotan taas kuuman kosteaa hikistä yötä, koska viime yö oli siis ihan kamala! Pieni toimisto oli kuin sauna, vaikka istuin metrin päässä tuulettimesta, joka huusi täysillä ja pyöri edessäni. Ovea pidettiin auki, kunnes ensimmäiset aamuheräilijät alkoivat keittää kahvia. Mutta se kuumuus oli täyttä tuskaa! Aion tänään laittaa ylleni pienimmän topin, mikä kaapista löytyy ja vetää lyhimmät shortsit jalkaani.

Onneksi työparini polttaa tupakkaa, joten jokaisen kierroksen yhteydessä on hyvä sauma lähteä ulos viilentymään. Tiesittekö, että noin kello 4 aamuyöllä lämpötila oli 12 astetta? Aivan siis ihanan viileä ja koska aurinkokaan ei ollut ehtinyt nousta kajastusta korkeammalle, mikään ei lämmittänyt pihaa mistään suunnasta. Ah, olisin voinut istua siellä koko yön!

Suhteet Oma elämä Liikunta Työ

Siirryn takaisin kotiin

Yleensä puhelimeni ei soi turhasta. Äitini soittaa minulle joka päivä, varsinkin silloin, jos emme ole nähneet tai näkemässä. Mieheni soittelee ehkä joka toinen päivä joitakin pikkuasioita hoidellessaan ja isäni soittaa ehkä kerran viikossa kysyäkseen, olemmeko tulossa saunaan vanhempieni luokse. Mutta tänään, oi tänään, puhelimeni on soinut useamman kerran!

Syynä on se, että kävin äitini kanssa eilen Soneran kaupassa vaihtamassa liittymäni. Aiempi liittymäni oli Elisan liittymä, mutta Soneralla oli Kamu-paketti tarjolla ja päätimme käydä hakemassa meille molemmille sellaiset, kun sitä soittelua tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Saimme hyvinkin nopean ja selkeän (mies)myyjän ja sain pidettyä tekstariliittymäni ennallaan, mutta siihen tulee vielä lisäksi puheaikaa vaikka millä mitalla ja saan sitten surffailla netissäkin ilman kovin suurta laskua.

Laskeskelin, että minun pitäisi puolen vuoden ajan puhua puhelimessa joka päivä 1½ tuntia, jotta se puheaikatarjous tulisi mahdollisimman hyvin käytettyä. Kenelle sitten pitäisi soittaa!? Varmaan jollekin kauan kadoksissa olleelle kaverille tai uudelle tuttavalle. Mutta pointtina on se, että 50 tuntia kuukaudessa puhetta on aika paljon!

Nyt takaisin näihin mysteerisoittajiin, jotka ovat minua tänään härnänneet. Ensinnäkin minulle soitettiin Sonerasta ja oltiin niin paljon kiitollisia liittymän valinnasta. Tietty minä liittymäni vaihdan, jos saan halvemmalla paremmat tarjoukset kuin Elisalta! Tosin emme edes Elisan liikkeessä käyneet 😉 Sain annettua palautetta, että asiakaspalvelijamme oli erittäin pätevä ja ystävällinen mies ja hirmu kivaa oli jaadi jaadi jaa.

Toinen soittaja olikin sitten se Elisa. Kyseltiin, mikä on mennyt vikaan ja miksi vaihdoin liittymää. Onneksi sieltä ei sentään alettu tarjoamaan jotain uutta liittymää vaan todettiin, että lähetetään tiedot Soneralle 😀

Puheenaiheet Ajattelin tänään