Tassut taivaita kohti

Ihanat ilmat sattuivat sopivasti juuri niille päiville, kun olen menossa yövuoroon! Siis ihan mahtavaa 🙂 Saan olla edes sen verran ulkona, että käväisen kaupassa ja vaikka meillä on todella sekaista, niin en todellakaan aio tuhlata aikaani siivoamalla! Tyhjennän tiskikoneen ja sillä siisti!

Sovin juuri lähteväni lounaalle äitini luokse katin kanssa. Otan kissan siksi mukaan, koska maalla hän pääsee katsomaan pöydältä lintujen tappelua ruokintapaikalla. Maassa ruohojen seassa on vielä paljon siemeniä ja sinne pihalle suuntaavat niin varpuset perheineen kuin isommat harakatkin ja aluee 3-4 oravaa. On siinä kissalla ihmettelemistä, kun vertaa tähän meidän näkymäämme: yksi iso puu seitsemännestä kerroksesta tarkkailtuna. Ja tässä hän on ottamassa rennosti, vaikkakin tuima ilme päällä, kun kameran näki.

img_1093.jpg

Piti vielä höpötellä siitä eilisestä työillasta, jonka luulin pääseväni vähällä. No, niin ei käynyt. Jouduin hoitelemaan kaikki muut asiakkaat paitsi yhden, jonka rasvauksen työparini hoiti. Olen siis töissä ohjaajana ikääntyneiden alkoholistien asuntolassa, jossa siis iltatoimiin kuuluu esimerkiksi rasvaaminen ja vaippojen vaihto. Luulin tuon vaipparallin alkaessa joutuvani mielettömän oksennusrefleksin valtaan enkä pystyisi muuta kuin konttaamaan joka välissä henkilökunnan vessaan. Ensimmäisen asiakkaan jälkeen olin kuitenkin järkyttynyt, koska niin ei ollut käynyt. Yritin hoitaa kaikki työni olemattomalla rutiinilla ja taidan olla aika varma, että pystyn hoitamaan vielä 3 ylimääräistä iltavuoroa tämän päälle. Sitten se kaikki loppuu.

No, mites tämän päivän ruoat sitten? Aamulla söin leipää, vaaleata sellaista. Leipäholisti!!! Ja lounaasta en tosiaan tiedä, koska olen menossa äitini luokse. Rahattomana on aina hyvä juosta äidin helmoihin 😉 Illalla menemme illalliselle Amarilloon mieheni kanssa, koska meillä on yksi alennuslipuke, jolla saamme kaksi hampurilaista yhden hinnalla. Vaikka kuinka olisin laihiksella niin tämän tilaisuuden käytän!

Suhteet Oma elämä Liikunta Työ

Katseet ensi viikkoon

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, että pääsee juhlimaan syntymäpäiviä! Ensi viikolla minä täytän 22 ja pari viikkoa sen jälkeen mieheni täyttää 24. Että kakkua saa tehdä ja kakkua saa syödä 🙂 Ajattelin kyllä kokeilla ihan ensimmäistä kertaa, jos itse tekisin toffeejuustokakun. Toivottavasti se onnistuu!

Tänään alkaa sijaisuuteni uudessa työpaikassani. Sain kuitenkin ensimmäisen yövuoroni jälkeen vähän tietää, millaista työtä siellä oikeastaan tehdään ja innostukseni lopahti totaalisesti. No, olen nämä kaksi iltaa ainakin siellä ja jos minulle tulee suuri tunne, että ”Minä EN OLE sairaanhoitaja ENKÄ varsinkaan lähihoitaja” niin otanpa yhteyttä lähiesimieheeni. Yövuorot voin kyllä mielläni tehdä, mutta ne illat ja aamut… No, thanks. Pakko sanoa, että mieluummin elän nuudeleilla kolme viikkoa kuin teen sitä työtä kolme viikkoa. En mitenkään arvostele enkä hauku, koska hyvää työtähän siellä tehdään, mutta sellainen ei ole minulle.

Minua alkoi lauantaiaamuna niin paljon ottamaan päähän tuo työnkuva (josta muuten sain tietää vasta yövuoron viimeisen tunnin aikana), että kävin ABCllä ostamassa sipsiä. Olen kylläkin syönyt vasta sen toisen pussin ja toisen laitoin ”piiloon” roskapussien kanssa kaappiin. Josko jonain päivänä unohtaisin sen sinne?

No, kaipa tää tästä. 6 tuntia töissä menee hujauksessa ja varmasti saan olla toisen ohjaajan kanssa suurimman osan ajasta, koska nämä ovat ensimmäiset työvuoroni siellä illassa enkä oikeastaan siis osaa tehdä yhtään mitään 🙂 Ärsyttävintä on se, ettei minulla ole siellä tietenkään omia työvaatteita ja koska olen lihava, siellä ei myöskään ole sijaisten vaatteita. Joten joudun työskentelemään hieman kireässä paidassa ja omien housujen kanssa. HuoH.

Nyt vähän kevyempiin aiheisiin! Ostin alennusmyynnistä munakellon, jossa on magneettikiinnitys. Eli nyt munakello ei huku mihinkään enkä voi siirtää sitä pois näkösältä eikä se ole koskaan tiellä! Sen vakipaikkana on nyt jääkaapin ovi, aivan söpöjen kissamagneettien vieressä.

Suhteet Oma elämä Liikunta Työ