Moikka!

Näättekö te tarpeeksi ystäviänne? Minä en. Olen poikaystäväni kanssa viettänyt aikaa ensin Tampereella ja sitten muuttanut Vaasaan. Molemmat ovat sellaisia kaupunkeja, joita en alunperin juuri tuntenut.

Lapsuuden kotipaikkakunnalta lähdin onnessani opiskelemaan muualle ja heitin hyvästit koko kaupungille ja vannoin etten muuta sinne enää ikinä. Mutta ei se kodin tuntu sitten löytynytkään kovin helposti.. oikeastaan se ei ole vieläkään löytynyt eikä koti ole tuntunut kodilta sitten lapsuuden kodin jälkeen.

Olen tuntenut itseni yksinäiseksi jokaisessa ”uudessa” kaupungissa ja tällä hetkellä läheisimmät ystävät asuvat 500 km:n päässä. Yhteyttä voi toki pitää monella tavalla, mutta itse ainakin nautin ihan fyysisestä seurasta ja sitä on tätä nykyä aika harvoin tarjolla. Kotiakaan en ole vielä saanut tuntumaan kodilta, turvapaikalta johon palaaminen ilahduttaa aina uudestaan ja uudestaan. Haluan saada jalat tukevasti maahan ja tuntea kuuluvani johonkin.

Ystäviä kaipaillen 🙂 Terkkuja kaikille.