Hei kaikille,aloitus on nyt ehkä hiukan ”synkkä” , mutta viimeaikoina paljon päässäni pyörinyt aihealue = Kiusaaminen ja negaatio

Olen itse koulukiusattu, olin lähes koko kouluaikani sitä. Alkuun kiusaaminen johtui ehkä siitä että olin todella ujo ja hiljainen ja myöhemmin varmaan erilaisuudestani. Leikittelin eri tyyleillä ja minulla oli paljon itseäni vanhempi kaveripiiri,kumppanini olivat minua vanhempia. Elämä kulki eri rataa muihin ikäisiini verrattuna ja minulla oli mielipiteitä asioihin välillä ne olivat eri kuin muilla…

Työt aloitin 13 – vuotiaana

Ikävintä kiusaamisaikoina oli se ettei siihen puututtu, minä olin aina se joka oli yliherkkä tms. Vaihdoin koulua useaan otteeseen mutta kiusaaminen jatkui.

Eräs opettaja ehdotti että veisin karkkia kiusaajilleni, pyh! se oli mielestäni lahjontaa ja kohta saisin maksaa heille etteivät kiusaisi. En vieläkään oikein ymmärrä miksi koulujen opettajat,rehtorit ja muu väki halusi pitää kulissia yllä väittämällä että ” ei meidän koulussa ole kiusaamista” kun valitettava tosiasia on se tai itse ainakin uskon niin että jokaisessa koulussa on joskus kiusaamista, mutta lopputulema on kiinni siitä mitä asialle tehdään. Nykyään onneksi asiaan puututaan hanakemmin.

Minun kouluaikoina oli tilanteita joissa opettaja oli vieressä kun minua haukuttiin ,tönäistiin tms. mutta ” ei täällä kiusata”

Milloin oli reppu roskiksessa, milloin ulkonäössä vikaa ja sitä haukuttiin, muistan kerran kutoneeni käsityö tunnille kaulaliinan joka oli välitunnilla leikattu keskeltä halki. Noh jouduin tehdä uuden.

Kyllä siinä itku tuli monet kerrat ja kouluunmeno oli ennemminkin negatiivinen asia ja pelotti.

Yläasteella kiusaaminen muuttui raaemmaksi jos niin voi sanoa, sanat muuttui teoiksi ja netti tuli mukaan kuvioon. Syljettiin päälle,tönittiin,supistiin ja naurettiin kun kuljin ohi. Nettiin kirjoitettiin ikäviä kommentteja ja erilaisia keskustelu ryhmiä eri palstoille, niissä läpikäytävät valheet ja jutut oli todella satuttavia. Olipa muutamaankin otteeseen numeroni seksuaalis sävytteisellä sivustolla hinnastoineen.

Kavereita ei juurikaan ollut kun ei kukaan uskaltanut olla kaveri kun pelkäsi itsekkin tulevansa kiusatuksi.

Käännekohta:

Olin puistolan yläasteella kun pahimmat netti törky asiat tapahtuivat sekä pahoinpitely  erään discon jälkeen. Siitä hetkestä kaikki alkoi muuttua.

Kerrankin joku puuttui asiaan poliisin ja koulun rehtorin voimin asiaa setvittiin, eräs henkilö erotettiin koulusta ja rehtori sanoi että voisin haastaa muutaman koululuokan oikeuteen. En kuitenkaan halunnut tehdä asiasta niin isoa vaan käsittelimme vain ns. pahimman.

Muistoksi tuosta kaikesta on jäänyt särö itsetuntoon ja revennyt korvalehti.

Sitten tuli ammattikoulun aika ja työelämässä olinkin jo kiinni. Aika ajoin eteen tulee tilanteita joissa kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy mutta nykyään osaa asiaan suhtautua erilailla ja itseluottamuskin on kasvanut.

MUTTA

voiko kiusaamisen jäljistä koskaan päästä irti, niistä arvista sisällä. Itse uskon että Ei, ne on muovanneet minusta osin vahvemman niinkuin moni muu vastamäki suhteellisen rankassa elämässäni ja osin hyvin hauraan. Tietyissä tilanteissa olen todella epävarma ja haavoittuva,osaan vain nykyään peittää sen paremmin.

Entäs sitten se NEGAATIO….

Nykymaailmassa mielestäni on yleistynyt negaatio ja ”valittaminen”. Tuntuu että kun pienikin asia on vinksinvonksin tai lusikka vinossa,kynsi katki niin heti ollaan masentuneita ja maailmanloppu edessä.

Itse en olisi kaikesta elämässäni sattuneesta päässyt eteenpäin ilman huumoria,kykyä nauraa itselle ja sitä vaikeuksienkin keskellä kumpuavaa positiivisuutta. Vaikka myönnettäköön aika ajoin se on hukassa ja tuntuuko se vain siltä vai onko se niin että ikävät asiat tuppaa kasaantumaan, hyvät tulee pieninä paloina.

Se lienee jokaisen oma mielipide kuinka asia lopulta on tai miten sen haluaa nähdä.

Mennään nykyhetkeen hieman pompaten… Mitä minulle kuuluu ja mihin oikeen tähtään?

Tähtään ensivuoden Bikini Fitness sekä Fitmodel kisaan.

Löysin mahtavan Pt.n Marian ja sitä kautta on tullut lisää uusia onnistumisia ja itsensä ylittämistä, uusia tavoitteita. Myös perhe ja ystävät on nyt ja aina olleet tukena. Tosiystäviä on hyvin vähän ♡ aikuisiällä olen saanut muutaman super ystävän lisää ja he jakavat kanssani myös yrittämisen haasteita työrintamalla, yrittäminen on todella haastavaa ja tällevuodelle lisähaastetta toi korona, onnistumisiakin on kantapääopin lisäksi tullut ja viimevuonna saavutettiinkin 2 aa luottoluokitus. Jäätiin vain 0.5% kolmesta a.sta. Lisäksi valmistun elokuussa 2020 Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnosta ja lähiesimiestutkinnosta:).

Loin facebookkiin ja instagramiin tilin jossa olen jakanut muutamia kuvia ja urheiluvideoita. Noh.. olen saanut feikkiprofiilien ja viestien kautta jonkinverran aika ikävää kommenttia.

Kommentit ja viestit on lähinnä lytänneet koko hommaa ja mun itselle asettamia tavoitteita sekä ulkonäköä:

Ei susta mitään tule

No nyt on lihakset ripset ja tekotukka

Meikkipelle,pitääkö aina meikata,ruma ym..

Orava  jne..

Botoksia naamaan vaan ..

Miksi? itselläni ei ikinä tulisi mieleen kirjoitella kenellekkään tuollaisia ja etenkään minkään feikkiprofiilin varjolla /takaa.

Tänäpäivänä moiset kommentit ei niinkään loukkaa vaan ennemminkin saa miettimään millainen ihminen on kirjoituksen takana,mitä ongelmia hänellä on itsensä kanssa.

Osa kommenteista saa mut yrittämään kovemmin. Tulee halu näyttää että pystyin tavotteisiini.

Mielestäni jokaisessa on jotakin kaunista ja paljon merkkaa myös se mitä ihminen on sisältä.

Uskokaa itseenne ja unelmiinne. Koskaan ei ole valmis ja aina on opittavaa, vastatuulta ja aallokkoa tulee eteen mutta niistä kun selviää on entistä vahvempi.

Olkaa omia itsejänne ja pukeutukaa,meikatkaa milloin ja miten haluatte niin kauan kun se ei satuta tai loukkaa ketään toista.

Kyllä!!!!! minulla on volyymiripset ja teippipidennykset. Botoksia ei kyllä ole missään eikä minulla ole paljon väitettyä silikoonipeppua.

Rakastan meikkaamista ja kyllä käyn salilla myös ilman meikkiä ja olen välillä ilman meikkiä muutenkin ja Ei ,en koe olevani ruma ilman meikkiä. Tykkään vain laittautua ja en salille mentäessä ala meikkiä vartavasten pesemään jos tulen töistä,asioilta tms . jonne jo olen laittautunut.

Minun tyylini on tämä, tykkään meikata näyttävästi, tuuheasta tukasta ja näyttävistä ripsistä joku muu voi haluta olla ja tykätä toisesta ääripäätä. Jokaisella on siihen oikeus ♡ , mutta miettikää miltä teistä tuntuisi jos joku nauraisi teille, kommentoisi ilkeästi ulkonäköänne. Meitä on monenlaisia ja kaikki me varmaan mahdutaan tänne ilkeilemättäkin.

Välillä kommenteista saa hyvät naurut,kuinka paljon joku jaksaa nähdä vaivaa … mutta pyydän ,älkää tuhlatko aikaanne 🙂 Kaikkea hyvää ja tsemppiä teidän omiin tavoitteisiinne!

Itsellä nousee karvat pystyyn ja mieli kiihtyy nollasta sataan sekunneissa kun nään kiusaamista. Älkää kiusatko! Liian moni kiusaamistarina on johtanut jopa itsemurhiin.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras kaveri mutta toimeen voi varmaan jokaisen kanssa tulla töissä, salilla, kaupassa , missä ikinä olettekin miettikää hetki ennenkuin sanotte ilkeästi tai kehittelette ennakkoluuloja ihmisestä kuulopuheiden tai ulkonäön perusteella. Minulle on moni sanonut ennakkoluuloihin liittyen että olin vastakohta sille mitä minusta ensin ajatteli.

Elämässäni asiat on kovan työn tulos,mitään en ole saanut  ns.ilmaiseksi tai luullusti ulkonäköni varjolla. Lomilla  ulkomaille suunnattaessa yövymme usein bungalowi majoissa luonnon keskellä,en kaipaa 5 tähden hotlaa. Toki luksus on joskus kivaa vaihtelua,mutta tykkään seikkailla. En osaa esittää muutakun olen, olen aina oma itseni.

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia, tsemppasi ja toi toivon kipinää maailmasta ilman kiusaamista ja niin suurta negaation määrää ♡

Kiitos että luit !