Omaa aikaa…

Olen kotiäiti alle 2 vuotiaalle pojalle. Nautin kun saan seurata lapseni kehttymistä mutta samalla haluaisin palata työelämään. En vain tiedä mistä aloittaa….. 

En ollu työelämässä ennen kuin aloin odottaa poikaa jotenka minun pitäisi aloittaa tyhjästä. Tuntuu vain että mistään ei tunnu saavan mitään ja kaikkialla vähennetään jne. Mihin sitä oikein ryhtyisi? Opiskella uusi ammatti ? Onko muita jotka olisivat samassa tilanteea kanssani ? 

Kotona on jo se tietty rutiinin päivälle ja pidän siitä. Mutta meillä on haastava 5 hampaan samanaikainen tuleminen ja pieni uhmaikä joten päivät ovat rankkoja.. Päiväunia ei melkein nukuta ollenkaan :/ 

Mieheni tekee paljon töitä ja häänellä on omat harrastuksensa ja tunnun jäävän kaiken ulkopuolelle. Mikä on tärkeää ja merkityksellistä?  

Olen vailla sosiaalista verkkoa ja positiivisia kanssakäymisiä. Mistä sellasia saa, onko se jotain ostettavaa?!!? 

Kamppailen välillä oman aikani saamisessa ja hyvin usein huomaan että aina luovun siitä ja annan muiden mennä ja tehdä. 

Nyt olen ollut kipeenä viikon ja vihdoin sen verran terve että jaksan jotain tehdä. Ensimmäiseksi siivosin asuntomme tänään ja järjestin paikat.. Jopa puhtaiden vaatteiden tuoksu sai minut paremmallle tuulelle. Mutta ajatelkaas; viikon sairataessani täällä ei tapahtunut mitään… Likasia astioita, pyykit pesemättä ja siivoamatta.. Järkyttävä sotku oli ja tästä annan kyllä palautetta miehelleni!!!!

Suhteet Oma elämä

Puun ja kuoren välissä!

Pitkästä aikaa palaan jälleen linjoille. Jopa on kiirettä pitänyt sen edellisen kerran jälkeen kun on päässyt kunnolla kirjoittamaan vaikka eivät ne ongelmat mihinkään ole kadonneet. Läheisen kuolema toi vain lisää surua ja murheita. Kommunikointi ei onnistu kenenkään välillä ja turhia riitoja syntyy tyhmistä asioista. Yritän pysyä puolueettomana mutta vaikeaa se on kun kaikkia pitää kuunnella ja tukea. 

Ensin teen 8-12h töitä päivässä ja sen jälkeen hoidan lapsen, koiran ja kodin ja vielä pitäisi revitä joka paikkaan auttamaan vanhemmilleni ja isovanhemmille kun osalla ei ole autoa jne. Ja tietnkin jossakin vaiheessa pitäisi muistaa/ehtiä viettää omaa aikaa ja rentoutua! Johan on.. Mutta olen huono sanomaan EI mihinkään ja sekös sitten johtaa kaikenlaisiin kommervenkkeihin 🙁 

 

Tämän viikon olen ollut yksin kotona, lapsi hoidossa ja minä töissä. Mieheni on matkoilla ystäviensä kanssa ja sekös minua sitten ärsyttää!!!! Rahatilanne ei muutenkaan ole hyvä mutta mieheni ei sitä noteerannut mitenkään.. Nyt hän soittelee päivittäin ja kertoo asioita mitä he ovat tehneet jne, mutta missä on kysymykset ”miten siellä menee?” tai onko kaikki hyvin, onko sulla rahaa? Huoh, väsyttää vituttaa ja panettaa.. niinkö se sanonta meni’? no tuollainen on olotila nyt.. 

 

Lapsi kutsuuu, pakko mennä… –> 

Suhteet Oma elämä Rakkaus