Hetken jo luulin että vointini olisi parempi.  Pari päivää jaksoin hyvin ja pidin itseni liikenteessä. Mutta nyt taas se iski, väsymys. Se tunne kun mikään ei kiinnosta, ei hymyilytä, ei jaksa.. Huoh, voin huonosti, tuntuu kuin tämä olisi vain painajainen josta en saa itseäni hereille. 

Ensiviikolla on ensimmäinen aikani. Pääsen vihdoin keskustelemaan ja purkamaan ajatuksiani ilman että joku tukahduttaa, syyttelee tai vähättelee. Olen innoissani mutta samalla pelottaa yli kaiken..

Istuimme ystäviemme kanssa iltaa eilen ja olin jopa innoissani ajatuksesta. Alku ilta sujui hyvin mutta tunsin itseni vaivautuneeksi ja sekö sitten pilasi loppu iltani. Meinasin nukahtaa pystyyn ja en kyennyt ottamaan enään tippaakaan. Halusin vain nukkua, nukkua niin kauan että unohtaisin kiusallisen hiljaisuuden joka valtasi olohuoneemme ja kaiken sen sotkun mikä oli tänä aamuna. Pulloja, glögi tahroja, laseja, piirakkaa ym joka paikassa..  Eikö ihmisillä ole enään minkäänlaisia tapoja? Luulisi että jos sotkee niin voisi edes siivota?! Vai olenko ainoa joka harrastaa siivoamista humalassakin 😮 ?

Ajattelin tehdä pienen kävelyn koiran kanssa jka hakea rakkaan lapseni kotiin mummolasta ja viettää mukavan illan leikkien ja huilaten. Kyllä tälle mammalle riittää juhlimiset taas hetkeksi.