Pettymyksiä!

Rankka viikko takana. Läheisen poismeno, omat parisuhdekoukerot, oma terveys ja oman isän typerä käyttäytyminen. 

Menetin läheisen joka oli minulle kuin isä. Kasvatti, tuki ja rakasti. Oli läsnä elämän jokaisessä tilanteessa. Ei syyttänyt, pettänyt luottamusta tai satuttanut. Hieno mies! <3 Erittäin kova ikävä on..

 

Oma mieheni ei ole olllut 100 % mukana tällä viikolla mitä olisin tarvinnnut, sitä tukea  ja läheisyyttä kaivannut olen. Selvittämättömiä asioita ja hampaan kiristystä kun mikään ei onnistu. Keskustelun välttämistä ehkäpä ja väsymystä. Ei apua kotona lapsenhoidossa saatikka kotitöissä. 

Olen yrittänyt pysyä vahvana, läheisteni vuoksi. Jos itken, itken yksin. Edes ystäväni eiv’t ole kysynyeet vointiani. Tässä sen huomaa kuka on todellinen ystävä, ja minulla ei niitä juurikaan näytä olevan.  Ilmeisesti vain hyvänpäiväntuttuja. 

 

Kaatusin pihallamme kaksi kertaa tällä viikolla, kummallakaan kerralla en mennyt lääkäriin, sillä minua ei sattunut ja se tuntui pehmeältä tömähdykseltä. Nyt kuitenkin tänään huomaan että selkääni koskee ja ranteella en pysty tekemään mitään. Sairaslomaa tiedossa vai pitäisikö vain mennä töihin? Aloitin työt vasta kaksi viikkoa sitten joten olisi aika hurjaa jäädä pois, sitä koskaan tiedä että potkitaanko pihalle pienimmästäkin näin koeajalla kun olen. 

 

Kaikista eniten olen pettynyt isäni käytökseen, joka sanoillaan on satuttanut montaa läheistä, ja jonka takia en enää edes kehtaa myöntää että hän on isäni. Olen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin, kännipuheluihin ja siihen että näen mikä hänen elämässään on ensimmäisellä sijalla. Siihen emme kuulu minä ja veljeni. Vaaan viina ja uusioperheen muut lapset sekä se ärsyttävä eukko. Nyt riittää tämä 4 vuoden paskan niskaan kaataminen! En anna hänen olla missään tekemisissä lapseni kanssa enään. Onneksi poikani on pieni eikä vielä ymmärrä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.

Huoh, itken pettymykseen vihaan ja suruun. Sisälläni on tyhjä kohta, en vain tiedä millä sen täyttäisin. Tunnen ahdistuneisuutta sekä pelkoa. 

Kaikkea samaa aikaa, hyvin hä’mmentävää ja ristiriitaista. 

Vaihtaisiko joku paikkaa kanssani edes hetkeksi?