ELÄMÄN TARKOITUS EI OLE JATKUVA ONNELLISUUS!

POSTAUS ON JULKAISTU ALUNPERIN 18.3.2020

 

Jotenkin tuntuu, että tämä jokunen kuukausi sitten luonnostelemani teksti on nyt vallitsevassa maailmantilanteessa ajakohtainen. Koronaviruksen aiheuttama tilanne on vaikuttanut ja vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja joudumme ihmisinä palaamaan ns. elämän peruskysymysten äärelle ja tarkastelemaan, onko arvomaailmamme kunnossa.

Emme asukaan enää turvallisessa Suomessa kaukana kaikista vaaroista, joista olemme maailmalta kuulleet, kuten luonnonkatastrofit, nälänhätä, sodat ja epidemiat. Meitä on nyt kohdannut ensimmäinen isompi ”katastrofi” sitten sodan (eikä näitä kahta koettelemusta voi edes verrata toisiinsa!)

Joten tässäpä teille luettavaksi kauan ennen koronapandemiaa aloittamani ja myöhemmin viimeistelemäni  teksti elämäntarkoituksesta minun tämän hetken näkemykseni mukaan. En ole tarpeeksi viisas väittääkseni tietäväni syvällisesti elämäntarkoitusta, mutta sen tiedän ettei se voi ainakaan olla jatkuva onnellisuuden tunteen ja elämysten ”metsästäminen”!

Ei ole tietenkään väärin yrittää elää mielekästä ja onnellistakin elämää ja niin yritän itsekin tehdä, mutta jatkuva onnellinen olotila ei ole realismia! Elämään kuuluu niin paljon kaikkia muitakin tunteita, kuten ilo ja suru ja kaikkea siltä väliltä. Siihen kuuluu myös epävarmuus huomisesta. Meitä voi yhtä hyvin kohdata niin onni, kuin onnettomuus. Koskaan emme voi tietää mitä huominen tai edes tämä päivä tuo tullessaan!

Mikä on elämän tarkoitus?
 
Ihmiset etenkin nykyaikana teollistuneissa/vauraimmissa maissa etsivät jatkuvasti onnellisuutta ja hyvää oloa tuottavia kokemuksia ja elämyksiä. Sellaiseen jatkuvaan onnellisuuden tunteen ja elämyksien metsästämiseen ei ollut aikaa ja tarvetta silloin, kun elämässä suurin osa energiasta meni ”leivän saamiseksi pöytään” ja elämä vaati muutenkin enemmän fyysistä ponnistelua.

Mielestäni elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen, vaan elää ja kokea elämä iloineen ja suruineen. Elämä on kuin vuoristorata, toisilla on vain hurjemmat kiemurat sekä ylä-ja alamäet, kuin toisilla. Osa asioista tapahtuu tahdostamme ja valinnoistamme riippumatta. Osaan asioista puolestaan vaikuttaa myös omat päätöksemme ja valintamme elämänmatkan varrella.

Elämä on kuin vuoristorata kaikkine kiemuroineen!

 

Tehkäämme elämästämme elämisen arvoista suuristakin vaikeuksista, koettelemuksista ja mahdollisista sairauksista ja rajotteista huolimatta. Vaikkakin kaikki elämä on arvokasta jo itsessään, niin yksilöinä meille on tärkeää kokea elämämme olevan merkityksellistä myös omien tekojemme kautta. On tärkeää voida elää elämää, millä kokee olevan merkitystä ja, mistä voi olla ylpeä! Ne voivat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita ja osittain muuttuakin matkamme varrella sen mukaan, mitä olemme elämässä kokeneet ja oppineet.

Minulle se tarkoittaa sitä, että olen äiti, joka on ylpeä aikuistuvista pojistaan. Elämäni jatkuu tavallaan lapsissani. Haluan myös elää ”täyttä elämää” kovista kivuista huolimatta, antaa ja vastaanottaa rakkautta sekä auttaa lähimmäisiäni.

Haluan myös olla vaikuttamassa siihen, että ihmisillä olisi ”pehmeämmät arvot”, hyväksyisimme paremmin erilaisuutta, kasvaisimme ja kehittyisimme ihmisinä yhä paremmiksi ja voisimme olla inspiraationa muille.

Myös empaattisuus ja muiden auttaminen ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita. Toki kroonisten kipujen ja aivoverenvuodon aiheuttama huono toimintakyky, avuntarve arjessa ja taloudellinen tiukkuus ovat vähentäneet keinojani auttaa muita. Jotain voi kuitenkin aina tehdä muiden eteen, jos vain haluaa!

Tuossa tärkeimmät asiat tällä hetkellä, mitä mieleeni tuli. Tuo lista voi hieman elää ja muuttua elämänkokemusten myötä matkan varrella. Voi esim. olla, että siihen tulee jotain lisää tai jokin teema nousee muita ajankohtaisemmaksi ja tärkeämmäksi. Jos olisin työkykyinen, niin siellä lukisi lisäyksenä ”Haluaisin tehdä palkkatyökseni jotain sellaista, missä voisin auttaa ihmisiä”.

Olen ammatiltani lähihoitaja, joka on työskennellyt vanhusten parissa. Nyt, kun pojat ovat isompia, niin haluaisin työskennellä esim. lastenkodissa, mikäli siis olisin työkykyinen. Se on ollut haaveenani nuoresta lähtien, mutta kun omat lapseni olivat pieniä, koin etten olisi jaksanut tehdä töitä silloin lasten ja nuorten parissa samaan aikaan.

Kukaan ei ole luvannut, että elämä olisi helppoa!

Kenenkään elämä ei ole jatkuvaa auringonpaistetta, vaikka se joskus ulkopuolisen silmään näyttäisikin siltä, että toisten elämä on niin helppoa ja mukavaa. Totta kyllä sekin ettei elämä kohtele kaikkia samanarvoisesti. Mutta kukaan ei ole itseasiassa luvannutkaan elämän olevan edes oikeudenmukaista, tasapuolista ja helppoa.

Siksi mielestäni on niin tärkeää, että vahvemmat auttaisivat heikompiaan! ”Kenelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan!”: sanotaan muistaakseni Raamatussakin.

Laittakaamme siis hyvä kiertämään! Siitä tulee hyvä mieli saajalle, mutta vielä parempi mieli antajalle. Keinoja auttamiseen on monia ja meidän kannattaakin olla siinä luovia. Joillekin elämäntarkoitus tai ainakin arvojärjestyksessä hyvin korkealla on muiden auttaminen. Siinäkin on tosin vaara, että unohtaa kokonaan huolehtia omasta hyvinvoinnista ja uupuu. Mutta, kun nuo kaksi ovat tasapainossa eli itsestään huolehtiminen ja muiden auttaminen, niin sivutuotteena saatammekin yhtäkkiä huomata olevamme todella onnellisia suurimman osan ajasta!

Kivut pakottivat etsimään uudelleen elämälleni merkitystä

Elämässä on tärkeää voivansa kokea suuristakin vaikeuksista huolimatta, että elää elämisenarvoista, arvokasta ja merkityksellistä elämää. Minulta se on vaatinut paljon opettelua ja uuden ajattelutavan omaksumista sairastuttuani vaikeisiin, kroonisiin ja invalidisoiviin kipuihin. Kun elämäni oli vuosien ajan pelkästään luopumista asioista toinen toisensa perään, vaati se aikaa voida kokea elävänsä jälleen arvokasta ja merkityksellistä elämää sekä kokea itsensä hyödylliseksi ja aivan yhtä arvokkaaksi, kuin kaikki muutkin.

Se ei ole aina kovin helppoa työ-ja tehokkuusorientoituneessa yhteiskunnassamme, missä laitetaan liikaakin painoarvoa yksilökeskeisyydelle ja yksinpärjäämiselle.

Arvostusta on turha odottaa niinkään ulkopuolelta, joten sen täytyy lähteä meistä itsestämme. Nimittäin ikävä kyllä olen itsekin saanut kokea ”alaspainamista” joidenkin ihmisten taholta, koska olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle jo alle 40-vuotiaana! Yhteiskunnassamme vallitsee muutenkin sellainen ilmapiiri, että ”jos et ole työelämässä, niin et ole mitään!”. Tai siltä se ainakin vaikuttaa.

Sairastuin kroonisiin kipuihin ja menetin työkykyni nuorena, joten se pakotti uudelleen etsimään elämän mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä.

 

Mutta sellaista moskaa ja alaspainamista ei kannata jäädä kuuntelemaan. Sairaus tai vakava vammautuminen ja sen mukanaan mahdollisesti tuoma työkyvyttömyys voi kohdata ketä tahansa, milloin tahansa, joten kenelläkään ei ole syytä nostaa itseään ”jalustalle” muita alaspainaen!

Nykyisin kyllä koen itseni ihan yhtä arvokkaaksi, kuin kuka tahansa terve työssäkäyvä ja paljonaikaansaava ihminen. Elämä itsessään on aina arvokasta, mutta on tärkeää voida olla itsestään ylpeä, vaikka ei kykenisi olemaan työelämässä ja tarvitsisi paljon muiden apua selviytyäkseen ihan tavallisista arkisista asioista.

Vinkkejä hyvinvointia ja onnellisuutta tuoviin asioihin

Kerron teille nyt omia vinkkejäni, miten minä ylläpidän hyvää oloa ja onnellisuutta elämässä kroonisista kivuista ja monenlaisista koettelemuksista huolimatta:

– kiitollisuus siitä, mitä minulla on, eikä niinkään sen miettiminen, mitä minulta puuttuu

– epäitsekkyys ja toisten auttaminen

– rentoutuminen

– hyvää mieltä tuottavien asioiden tekeminen

– kirjoittaminen

– ystävyyssuhteet

– perhe

– toivon ylläpitäminen

– unelmointi ja haaveilu

– ”tässä hetkessä” eläminen

– kaiken kauniin ja hyvän havannoiminen ympärillään

– negatiivisen ajatuskierteen katkaiseminen nopeasti

– kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta pahaan oloon märehtimään jääminen ei hyödytä!

Olisi mukava kuulla kommenttikentässä tai blogini somekanavissa siitä, mikä on sinun mielestäsi elämäntarkoitus ja mitä ajatuksia postaukseni herätti! Onko koronapandemia muuttanut käsitystäsi elämäntarkoituksesta? Kiitos kommenteista jo etukäteen ja voimia jokaiselle tässä hankalassa vallitsevassa tilanteessa!

Rakkaudella, Anne

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *