Tunteiden vuoristorataa
Tämä on meidän neljäs yhteinen omistusasunto, jonka remontoimme. Syy kodin vaihtoon on ollut aikaisemmin paikkakunnan vaihto tai tilan lisätarve. Edellisessä kodissa asuin pinta-alaa oli 90 m2 ja tällä hetkellä meillä on sitä 190m2. Meillä oli aikoinaan tarvetta yhteen lisähuoneeseen, mutta sitten meille tarjottiin mahdollisuutta ostaa lapsuudenkotini, jonka vanhempani rakensivat 90-luvulla.
Mieheni oli ehdottomasti tämän talon ostamisen kannalla. Itseäni hiukan epäilytti muuttaa lapsuudenkotiin ja pienelle paikkakunnalle. Tuli sellainen olo, että ei halua palata entiseen. Asiaa mietittiin ja puoltavapäätös tehtiin lopulta.
Vaikeinta alussa oli se, että ostamassasi talossa tekniikka ei ollut samassa ajassa, kuin aikaisemmassa kodissa. Toisaalta myös se, että kaikki remonttityöt olivat vasta edessä ja remontoitavien huoneiden lukumäärä oli suurempi, kuin koskaan aikaisemmin. Miten selviämme siitä?
Uudessa kodissa meillä oli vastassa ysäri tunnelma, mutta toisaalta edelliset asukkaat olivat tehneet hyvin ajattomiakin valintoja. Talossamme kaikki kaapinrungot, kaapinovet ja sisäovet sekä sisäseinät olivat valkoisen värisiä. Pesuhuoneeseen oli valittu iso vaalean turkoosi laatta seinille ja siniharmaa laatta lattialle. Tällä hetkellä vaaleaturkoosi on taas värinä ajankohtainen ja siniharmaa on aina tyylikäs. Tästä näkökulmasta kotiamme oli helppo lähteä muokkaamaan ja säästyimme kylpyhuoneremontilta.
Olemme remontoineet talomme sisäpinnat puolessatoista vuodessa. Se on ollut melkoinen urakka, kun ajattelee, että olemme muokanneet talossa olleet käyvät tarvikkeet uuteen uskoon. Olemme ostaneet ja käyttäneet toisten ylijäämämateriaaleja ja tehneet niistä oman näköisiä kokonaisuuksia. Teimme remontin todella pienellä budjetilla ja ajatuksella, että lainaa emme ota remonttiin. Tähän mennessä tarvetta ei ole ollut.
Säästimme myös työkuluissa, koska olemme koko remontin tehneet itse. Projektin myötä olen saanut kerrytettyä lisää taitoja. Olen ollut aina remonttimiehen hyvä assistentti ja maalari. Pinta-alan kaksinkertaistumisen myötä oli opittava myös tapetoimaan. Kuivientilojen laatoitushommat, silikonit ja lattiat jäivät miehelleni.
Yleensä sisäremontin valmistuminen on tarkoittanut meillä sitä, että vaihdamme kotia. Onneksi tässä kodissa omistamme myös ulkoseinät ja ison pihan, joten tekeminen ei lopu tähän. :)
Seuraavissa blogeissani tulen esittelemään talon valmiita huoneita ja näyttämään joitakin ennen ja jälkeen kuvia. Uuden vuoden lupaukseni voisi olla, että alkaisin taas aktiivisemmin kirjoittamaan blogiani.
Tässä blogissani esittelen kuvina eteistä, joka saatiin valmiiksi ennen mieheni ja poikani syntymäpäiviä. Nyt minulla on se kauan unelmoitu betonilattia. :)
Tuulikaappiin laitoin 60-luvun astiakaapit, joista tein tornin. Täällä säilytämme kaikki kengät hyvässä järjestyksessä.
Ison peilin ostin Pentikistä. Tapetin jämäpaloista sain vielä tapetoitoitua tuulikaapin seinän. Halusin, että koko alakerta (tuulikaappi, eteinen ja työ/vierashuone) olisi samaa tapettia, jolloin alakerta rauhottuisi ja oli yksi yhtenäinen kokonaisuus.
Tämän ihanan jakkaran löysin kesällä kirpputorilta. Nyt se toimii koristeena.
Eteinen on aika rikkonainen paikka. Siitä on kulku neljään eri huoneeseen. Eteinen on sisustettu vanhoilla tavaroilla. Jalkavalaisin meinasi mennä roskalavalle syksyllä, mutta sain luvan ottaa sen. Mieheni korjasi sen ja nyt se taas toimii. Minulla on päretuoleja yhteensä viisi kappaletta, ostin ne aikoinaan yhteishintaan 25 eurolla. Hang it all naulakko on etsinyt paikkaansa, mutta nyt se sai arvoisensa paikan.
Löysin Tori.fi sivustolta Artekin Siena kangaspalan. Laitoin sen verhoksi ulkovaatteiden ja vaatesäilytysjärjestelmän eteen. Vielä mietimme teetämmekö siihen ovet vai annammeko olla näin?