Ketä kutsuimme häihin?

Uskallan väittää, että moni voi samaistua siihen, että vieraslistan laatiminen ei ole se helpoin osuus hääjärjestelyissä.  Niiden kaikkein läheisimpien ihmisten kuten perheenjäsenten ja aktiivisesti elämässä olevien ystävien nimet on helppo kirjoittaa listalle, mutta entä jos kaveripiiri onkin aika laaja ja juhlapaikan tila ja budjetti on kuitenkin rajallinen? Moni varmasti myös miettii, että no pitääkö kutsua lapsia, sukulaisia tai avecceja?

Muistan, että olen joskus ajatellut, että miten ihmiset jättää kutsumatta lapsia häihin, kyllähän lapset häihin kuuluu! Mutta nykyään kyllä ymmärrän sen hyvin, ettei ne lapset kaikkien häihin kuulu. Syitä voi olla monia, kuten se, että hääpari voi olla itse lapseton, eikä heidän elämään lapset kuulu oikein mitenkään ja juhlat eivät tulisi soveltumaan lapsille, tai vierasmäärä voi nousta pilviin, jos kaikkien lapset kutsutaan… ja on myös paljon sellaisia, joilla on itselläänkin lapsia, mutta haluaa kerrankin pitää juhlat aikuisten kesken. Kyllähän se on vain fakta, että hääpari saa tämän asian aivan itse päättää. Minulle kuitenkin on aina ollut itsestäänselvää, että meidän häihin lapset ovat tervetulleita. Meidän häiden lapsilukumäärä jää kyllä reilusti alle kymmenen, joten lasten kutsuminen ei nostanut vieraiden lukumäärää isosti. Monet miettivät myös sitä, että miten ilmaisisi kutsussa, että milloin ohjelma muuttuu sellaiseksi, että lapsivieraiden on aika lähteä kotiin. Itse en nähnyt tarpeelliseksi kertoa meidän vieraille asiaa erikseen. Olen aivan varma, että vanhemmat vievät lapset kotiin siinä vaiheessa, kun virallinen ohjelma loppuu ja alkoholi nostetaan esille.

No entäs sitten ne sukulaiset?

Ennen vanhaan häävieraat taisi koostua suurimmaksi osaksi sukulaisista eikä heidän karsiminen olisi tullut kysymykseenkään. Tuntuu, että tänäpäivänä on paljonkin sitä, että sukulaisia ei velvollisuudesta kutsuta jos ei oikeasti olla läheisiä. Meidänkään häihin ei kutsuttu sukulaisia, kun ainoastaan meidän perheet ja kummankin puolelta isovanhempi. Mun sukuun kuuluu aivan tosi ihania tyyppejä, mutta valitettavasti viime vuosina heistä kukaan ei ole kuulunut meidän elämään kun vähäisissä määrin somessa. Myöskään Marko ei ole omien sukulaisten kanssa pahemmin tekemisissä. Niimpä teimme päätöksen, että on selkeintä rajata se siihen, ettei kutsuta ollenkaan sukulaisia.

Kaikkein eniten päänvaivaa on tuottanut aveccien miettiminen. Etiketin mukaan kuuluisi kutsua, jos on avio-tai avopari. Eka ajattelimme, että ei kutsuta ketään sellaista, jota ei olla vielä tavattu. Tämä tiukka linja kuitenkin ahdisti mua ja niimpä punnitsimme päätöksiä eri näkökulmista. Ihan kaikkien tyttö-tai poikaystäviä emme voineet kuitenkaan kutsua, mutta näissä tapauksissa he tulevatkin kavereiden kanssa eivätkä yksin. Osa vieraista ilmoittikin itse, että ei tarvi kutsua poikaystävää, joka ei muutenkaan juhlissa viihdy. Mutta osalla vieraista ei ole häissä kaveriporukkaa, joten minusta tuntui epäreilulta olla kutsumatta silloin sitä puoliskoa, vaikka emme olisi tavanneet. Sillä haluan , että jokaisen vieraan olisi mukava tulla häihin eikä tarvisi tuntea oloa yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi, jos ei tunne oikein ketään. Eka tuntui siis itsestäänselvyydeltä, ettei häihin kutsuta ”tuntemattomia” , mutta  kun aloin miettimään asiaa tarkemmin, alkoi tuntua itsestäänselvyydeltä nämä muutamat avec-päätökset jotka tehtiin.

No kutsuttiinko ihan kaikki meidän kaverit? Ei valitettavasti. Yksi mun ystävä sanoi meidän kihlautumisen jälkeen, että ”teillehän tulee tosi isot häät, kun sulla on niin paljon kavereita”, mutta kyllä se budjetti ja myöskin juhlatila tulee jossain vaiheessa vastaan. En oikein osaa selittää sitä mihin se raja vedetään kavereiden suhteen. Ehkä siihen kuinka läheinen on heidän kanssaan. Koska ei voi oikeen vetää rajaa siihen, että ”niihin kenen kanssa on aktiivisesti tekemisissä”, koska on myös kutsuttu niitä ystäviä joiden kanssa on välillä vähemmän tekemisissä esim. välimatkan tai vaan elämäntilanteesta johtuen, mutta et vaan voi kuvitella sitä päivää ilman heitä. Se oikeastaan onkin hyvä pitää mielessä vieraslistaa laatiessa, että onko tämä sellainen ihminen jonka läsnäolo on tärkeää, kun sulla on elämäsi tärkein päivä? Myös mulle sano eräs ystävä, että jos epäröit jonkun kohdalla, että pitäisikö kutsua, niin todennäköisesti ei. Sillä haluaisitko itse olla se vieras, jonka kohdalla ei olla ihan varmoja?