Mun kaasot

Halusin pyhittää aivan oman postauksen mun kaasoille.  Mulla ei sanat riitä kertomaan kuinka onnellinen ja kiitollinen olen näistä rakkaista ystävistä. Just tänään mietin, että ihminen on onnekas, jos on edes yksi tärkeä ystävä. Mulla on tässä nämä neljä ja heidän lisäksi vielä monta muutakin tärkeää, rakasta ja läheistä ystävää. Se, että valitsin nämä neljä kaasoani, ei tarkoita sitä, että muut ystäväni olisivat vähemmän tärkeitä tai läheisiä. Varmasti mun ystävät sen tietävätkin. Mutta nyt keskitytään näihin neljään ystävääni, jotka pyysin itselleni kaasoiksi. 

 

                          Maria

Maria on yksi pitkäaikaisempia ystäviäni. Tutustuttiin jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta 2010 oltiin kahdestaan kaasoina yhteiselle ystävälle ja sillon meistä tuli tuttujen sijaan hyviä ystäviä ja ystävyyttä on kestänyt siitä lähtien. Välillä oli vuosia jolloin oltiin vähemmän tekemisissä, mutta viime vuosina ollaan löydetty toisemme kunnolla ja meidän ystävyys on syventynyt. Maria on ihminen jota ihailen niin monessa asiassa. En tiedä tajuaako hän itse kuinka uskomattoman lahjakas hän on monessa asiassa. Erityisesti ihailen sitä kuinka luotettava, lojaali ja rehellinen ystävä hän on. Mulla on Marian seurassa aina hyvä olla enkä osaa edes kuvitella tilannetta, että hän ottaisi mua hermoon.. Ajatelkaa, näin pitkän ystävyyden jälkeenkin! Jos asuttais samalla paikkakunnalla, me nähtäis varmasti tosi usein. Ois niin ihanaa nähä arkisin, käydä yhdessä urheilemassa, pikkusten kanssa leikkipuistossa ja nähdä sillain aivan extempore. Onneksi kuitenkin nyt, kun muutettiin kesällä, välimatkaa ei ole kun se 50 km. Me ollaan molemmat varmasti muututtu ja kasvettu tässä vuosien aikana, mutta niin mahtavaa, että ollaan kasvettu samaan suuntaan, sillä uskon, että ollaan nyt läheisempiä kun koskaan aiemmin. Olen aivan varma, että ollaan ystäviä vielä vanhanakin. Kiitos Maria ystävyydestä. <337529_1539045879648_144205_n.jpg

38299_1539028359210_3287879_n.jpg

39759_1539064760120_3248567_n.jpg

49948907_10218250132588299_6744186660130390016_n.jpg

                                            Marika

Marika on ollut mun elämässä kaikkein pisimpään.. en edes muista kuinka kauan, ehkä 15-vuotta? Marika tutustu eka meidän äitiin ja lopulta koko perheeseen. Marika on ollut siis vuosia jo osa meidän perhettä ja minulle kun sisko. Me mentiin yhdessä kesällä 2010 kahestaan Espanjan mun veljen Ville-Matin luokse ja sillon vietettiin varmaan kunnolla eka kerran aikaa kaksin ja meistä tuli läheisempiä sen reissun myötä. Siitä meni vuosi, kun Marika sai Vilman, josta tuli mun rakas kummityttö. Oon tosi kiitollinen, että Marika ”löysi” meidät ja en osaisi kuvitella, ettei hän olisi osa meidän porukkaa. Marikan kanssa meillä on paljon hölmöjä inside-juttuja ja jos joku saa mut nauramaan, niin Marika. Kuinkahan monet itkutkin olen myös itkenyt Marikan seurassa. Parasta on se, että voi olla just sitä mitä on. On aika hauskaa, että ollaan Marikan kanssa loppupeleissä melko erilaisia, mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Kunpa voisin purkittaa sitä iloa ja naurua mitä meillä oli esim. viime kesän turun reissulla,sen voimin kestäis ihan minkä tahansa paskamyrskyn. Kiitos Marsse ku oot <3

38514_1539158202456_1587974_n.jpg

10470841_10204481631624380_2266500456253460260_o.jpg

 

49895851_10218250211230265_4266550203231764480_n.jpg

49827686_10218250131268266_865320573092233216_n.jpg

                                      Jenna

Jennan kanssa ollaan tunnettu myös vuosia, mutta en ole ihan varma missä vaiheessa meistä tuli ystäviä. Oltiin vuosia samassa kuorossa ja nähtiin usein yhteisen ystävän kautta. En siis yhtään muista mitä tapahtu ja missä vaiheessa, mutta yhtäkkiä me oltiinkin tosi läheisiä ystäviä. Jenna ei siis lämpene ihan hirveän nopeasti uusiin ihmisiin ja nyt, kun ystävyyttä on jo monta vuotta takana..on hassua ajatella sitä aikaa, ettei oltu ystäviä. Oon niin kiitollinen siis siitä, että Jenna lopulta lämpeni mulle 😀 Melko helmi-tyyppi sen hiljaisen kuoren alta löytyi. Jennan kanssa ollaan koettu paljon yhdessä ikimuistoisia asioita. Kaikki festarit, joissa oon ollut, oon ollut aina Jennan kanssa(toki muitakin messissä), me ollaan ”liftattu”, tanssittu aamuun asti, käyty aamu-uinnilla suoraan baarista,itketty ja naurettu meidän elämää ja yks lempiasioita on se, kun Jenna ottaa kitaran esiin ja lauletaan yhdessä. Paras ja ikimuistoisin yhteinen muisto on ehdottomasti benjihyppy.  Elettiin jossain vaiheessa tosi samanlaista elämäntilannetta, ja monet muistot on sellaisia, että en osaa kuvitella, että siinä vieressä olisi sillon ollut kukaan muu kuin Jenna. Aiotaan mennä nyt maanantaina yhdessä kokeileen avantouintia. (Minä oon käynyt joskus vuosia sitten yhesti, Jenna ei koskaan). Mietin just tänään, että jos alkaa tuntua, että tekis mieli jänistää, niin täytyy muistaa, että ollaan me hitto vie hypätty benji ja se on todellakin paljon hullumpaa! Me ollaan nyt asuttu puolivuotta samalla pienellä paikkakunnalla ja se on musta kyllä ihan huippu juttu. Kiitos Jenna kaikesta, odotan mitä kaikkea muuta vielä koetaan yhdessä. <3

49808004_10218250134028335_6868711325548150784_n.jpg

49896752_10218250133548323_5605071675788886016_n.jpg

49896907_10218250134508347_4025725296681418752_n.jpg

                                  Anna

Annan kanssa ollaan tunnettu kohta 5-vuotta. Me nähtiin eka kertaa blogi-illassa ja siitä meidän ystävyys syttyi tosi nopeasti. Meillä on tosi paljon samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä ei oo koskaan tarpeeksi aikaa jutella vaikka juteltais tuntikausia, sillä meillä ei lopu ikinä jutut! Mää rakastan sitä miten voidaan puhua esim. marimekon astioista,sisustuksesta tai jostain tosi arkisesta vaikka kuinka paljon, mutta sitten myös tosi syvällisiä asioita. Kuten joskus vasta Anna sano, ettei ole oikeastaan asioita mistä ei voitais puhua. Anna on ihan mieletön järjestämään illanistujaisia kaikkine ihanine tarjoiluineen, Hän on myös kunnon kodinhengetär. Sanoin Annalle yks ilta, että voisin kuunnella sen puhetta iltaisin tai sillon jos ahdistaa, sillä Annan ääni on rauhallinen ja lempeä, saa mut aina rauhottumaan jos joku liikaa stressaa, erityisesti nyt näiden hääsuunitteluiden kanssa. Mää ihailen Annan rehellisyyttä ja luotettavuutta. Yks ilta ku laitettiin sata ääniviestiä, mua alko itkettää se kuinka vilpitön, avulias ja hyvä ystävä hän on mulle. Meidän miehet on myös tutustuneet toisiinsa ja ollut ihan mahtavaa kun ollaan voitu aika paljon viettää aikaa neljästään. Puolentoista vuoden päästä on Annan häät ja sillon minä saan kunnian olla yksi Annan kaasoista.  Kiitos ystävyydestä. <3

49292633_10218250130988259_1963865687197745152_n.jpg

49897599_10218250131708277_8135639163614527488_n.jpg

DSCN1857.JPG

 

 

Oon niiin kiitollinen, että nämä rakkaat kulkevat mun rinnalla tämän matkan. Heidän apu, tuki ja varsinkin ystävyys on korvaamatonta. <3

Kommentit (3)
  1. Hups kun kommentti karkas. Mutta olin kyllä varma että Mari on yks sun kaasoista ja oon tosi yllättynyt kun näin ei ole 😮

    1. Kiitos 🙂 

      Uskon, että näin voisi olettaa, sillä oltiin Marin kanssa vuosia aivan erottomattomat ystävykset. Viime vuosina meidän elämä on vienyt meitä vähän kauemmas toisista, ihan näin fyysisestikin kun välimatkaa on paljon. Kaasona toimiminen sieltä asti ja pienen lapsen kanssa voisi olla aika vaikea yhtälö. Ystävyyssuhteet joskus muuttuvat, mutta se ei tarkoita, että hän ei olisi minun rakas ystävä edelleen. Kuten sanoin tuossa postauksen aloituksessa, kaasojen valinta ei tarkoita sitä, että joku ystävä olisi vähemmän rakas. Mari  myös laulaa Teemun kanssa meidän häissä kirkossa, joten tärkeässä roolissa ovat senkin puolesta 🙂 

  2. Kiva postaus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *