Täydelliset polttarit #enskastavaimo

Viikonloppuna oli mun polttarit ja voi elämä kuinka onnellinen ja kiitollinen olenkaan niistä. Mää sain siis joskus noin kuukausi sitten kirjeen mun kaasoilta, joissa kerrottiin, että polttareita voi odottaa alkavaksi  perjantaina 24.5. Olin ihan varma, että ne alkaa kuitenkin vasta lauantaina, mutta sain vihiä, että oo valmiina jo perjantaina. Kirjeessä oli myös pakkauslista. Minua pyydettiin pakkaan mm. revityt farkut, valkoinen pusero, ulkoiluvaatteet ja sit muita perustarpeita. Listalla myös luki teltta, makuupussi, vessapaperirulla, tulitikut, kompassi jne. Eli selvästi yritettiin vihjata, että telttailemaan ollaan menossa! En kuitenkaan missään vaiheessa ottanut sitä todesta, mutta pakkasin kaiken mukaan, sillä laukkutarkastuksestakin kirjeessä puhuttiin!

No perjantaina viideltä iltapäivällä meidän piha täytty autoista ja oven takana oli joukko mun ystäviä. Vaikka tiesin ketä oli tulossa, mua alko itkettämään kun näin niin ison joukon mun rakkaita ystäviä siinä. Tiesin siis ketkä ei pääse polttareihin, mutta joukosta puuttui myös Roosa jonka luulin tulevan mukaan.  Ekaksi mun piti lukea ääneen ja allekirjoittaa morsiusvala. En enää muista mitä kaikkea siinä luki, mutta esimerkiksi siinä siis lupasin luottaa sokeasti kaasoihin ja ottaa iloisesti vastaan sen mitä tulee ja etten saa pitää mitään yhteyttä sulhaseen, äitiin tai virkavaltaan 😀 Mulle laitettiin olkanauha, kukkaseppele ja sitten autolla kohti tuntematonta. Matka kesti useamman tunnin, pysähdyttiin myös matkalla ruokakauppaan ja ostosten perusteellakin ymmärsin, ettei me nyt telttailemaan olla menossa. Silti mua yritettiin pitää siinä luulossa koko matkan ja myös huijata, että ollaan menossa Vuolijoelle, josta siis Marko on kotoisin. Arvuuttelin päämääräksi Kajaania, Sotkamoa ja Vuokattia. Loppumatkasta mun silmille laitettiin silmälaput, autosta noustesta mua talutettiin metsämäkiä ylös (joiden vieressä oli portaat) koska he hämäs mua, että oltais jossain keskellä metsää. Silmät, kun avasin, oltiin todella hienon mökin ovella ja paikkakunnaksi selvisi Vuokatti. Tämä ”mökki” oli siis kaksikerroksinen talo, jossa oli useampi makuuhuone ja takaterassilla todella hieno poreamme. Kello oli siis jo melkein yhdeksän illalla, kun olimme perillä. Osa porukasta alkoi tekemään ruokaa ja rennosti hengailtiin ja mun ystävät siinä tutustelivat toisiinsa. Pian päästiin syömään ja syöminkien jälkeen oli saunan vuoro. Siellä minua odotti ihana morsiussauna. Istuin omalle ”valtaistuimelle, jossa siis oli havuja ja oksia. Niiden piikit siis kertovat siitä, ettei avioliitto ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Myös mun piti pitää ruisleipiä kainalossa, koska se auttaa morsianta pysymään kaidalla tiellä ”leipä se morsiammen tiellä pitää”.Sitten minun selkään hierottiin suolaa, ettei vanha suola alkaisi janottamaan. Minä myös jouduin sanomaan kaikki entiset poikaystävät ja jokaisen kohdalla heittämään lisää löylyä olan yli. Minun selkään hierottiin myös jauhoja, jotta leipää riittäisi tulevaisuudessakin ja hunajan hierominen selkään muistaakseni tarkoitti, että tulisi makea elämä? Sitten me myös laulettiin ja kolisteltiin yhdessä isoäänisesti, jotta pahat henget häipyisi juhlapaikalta ja avioliitosta! Lopuksi minut vielä vastottiin/vihdottiin ja sen tarkoitus oli puhdistaa minut kaikista menneisyyden asioista ja valmistaa minut uuteen elämään. Sen jälkeen otettiin pesuvesi ulos mukaan ja minun piti heittää se olan yli, jotta jättäisin taakseni painolastit. Tämän jälkeen suihkun kautta porukalla poreammeeseen. Siellä jokainen kerto jotain itsestään ja siitä miten on tutustunut muhun. Kuunneltiin hyvää musiikkia, juotiin ja naurettiin ihan hulluna. En osaa sanoinkuvailla kuinka laatu-aikaa se oli!   Seuraavana aamuna kun kävin keittiössä toivottamassa huomenet, mut passitettiin takas makkariin, johon muutama ystävistä tuli hengailemaan mun kanssa. Siellä soi ukulele ja fiilisteltiin vain. Yhtäkkiä mun ystävä Roosa ilmesty siihen ovelle! Hän oli tullut junalla sinne ja tietty mulla pääs itku, kun oli niin ihana yllätys, että hän pääsikin mukaan!  Sitten jossain vaiheessa mulle tultiin sanomaan, että brunssi on valmis! Tytöt oli tehnyt niin upean brunssin ja sillä aikaa myös koristelleet siellä!

Nostettiin malja ja mua pyydettiin pitämään puhe. Kiitin mun ystäviä siitä, että ne oli siellä ja kerroin, että ne on kaikki mulle tosi rakkaita ja sittenhän mua alkoi taas itkettämään 😀

  Kun oltiin syöty hyvin, puettiin rentoa ulkoiluvaatetta päälle ja lähdettiin kävelemään Vuokatinvaaralle ja ihastelemaan maisemia. Sieltä siirryttiin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Leikittiin myös muutamaa hauskaa yhteisleikkiä ja se kyllä rentoutti porukkaa entisestään, oli ihan tajuttoman hauskaa! Minä sain myös tehtävän esittää muille 30 sekunnissa minun ja Markon ensikohtaamisen ja minä vuorastani sain muita itkemään sillä esityksellä. Sen jälkeen mentiin laiturille, minulle annettiin kolikko ja minun piti kertoa 5 asiaa mitä toivon avioliitolta ja sitten heittää kolikko järveen. Tämäkin oli jotenkin niin ihana hetki ja tietenkin minä itkin myös, kun luettelin näitä asioita! 😀 Siinä syömisen lomassa sitten ystäväni Jenna ja Meekku yllätti ja laulo mulle laulun ”Enni menee naimisiin”. Se oli niin huikeaa! Olin tosi liikuttunut tästäkin, eka kertaa kun mulle tehtiin laulu ja ne sanat oli niin ihanat! Vähän toivoin, että saisin tämän laulun uusintana häissä!  Sitten lähdettiin takasin mökille. Käytiin suihkussa ja alettiin laittautua. Tämä laittautumishetki jotenkin on jäänyt niin mun mieleen. Oli niin ihanaa millanen tunnelma meillä oli.  Tässä mun ystäväporukassa siis monikaan ei tuntenut toisiaan ja näytti ihan siltä, että tää olis aina ollut yks iso porukka… kun siellä niin moni autto toisiaan esim. hiusten letityksessä, kihartamisessa, meikkaamisessa, magneettiripsien laitossa tai glitterin laitossa. Kaikki laitto  päälle valkoista ja farkkua ja  samanlaiset punotut hiusjutut joissa roikku valkoisia ja v.punaisia sulkia. Minulle kukkapannan ja olkanauhan lisäksi laitettiin huntu päähän ja söpöt aurinkolasit jotta voin katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Sitten laitettiin feikki-tatuoinnit. Mulla luki bride, muilla team bride.

Sitten lähdettiin tosi hienoon baariin, johon oli tarkoitus mennä laulamaan porukalla karaokea… mutta jääkiekko yllätti meidät! Tietty siellä oli kisakatsomo! Mulle tilattiin ihana drinkki ja jäätiin kattomaan hetkeksi jääkiekkoa. Tää huvitti meitä, sillä jääkiekko ei varsinaisesti oo mun juttu. Tunnelma baarissa kuitenkin oli huikea ja varsinkin, kun Suomi voitti! Sen jälkeen ehdittiin laulaa muutamat karaokebiisit ja hauskaa oli! Sieltä siirryttiin sitten Ravintola Kippoon. Söin ehkä elämäni parhaimman ruoka-annoksen. Kuhaa voissa paistettuna ja juures-pottumuusia ja jälkkäriksi niin hyvän drinkin vielä. Ravintolasta siirryimme takas mökille. Siellä oli visa ”kuinka hyvin tunnet morsiammen” ja kaksi ystävääni sai samat pisteet, joten he jakoivat palkinnon; toiselle pieni skumppa ja toiselle suklaata. Minulle tehtiin emäntätesti ja palkinnoksi sain kaulimen punaiseen silkkinauhaan käärittynä. Minulle oli myös vielä visa mun sulhasesta ja aika hyvät pisteet sain onneksi siitä 😀 Sain vielä polttariväeltä niiin mielettömän ihanat lahjat, jotka ajattelin esitellä teille seuraavassa postauksessa. Minua pyydettiin vielä jakamaan porukka kahteen joukkueeseen ja meillä oli ihan huippu bumtsibum-kisa. Kyllä riitti naurua ja laulua. Musta tuntuu, että olisin voinut jatkaa sitä vaikka koko yön! Illan päälle sitten vielä saunaan ja poreammeeseen jatkaan yhdessä juhlimista. Tuli valvottua yli neljään ennenkun malttoi alkaa nukkumaan.      Seuraavana aamuna oli aika pakata tavarat ja siivota talo. ( Mun ei kyllä annettu edes siivota). Osan porukkaa hyvästelin siinä pihassa haikein mielin. Kahdella autolla suunnattiin Liminkaa kohti (asun siis siellä) ja mentiin siellä heselle syömään. Sen jälkeen halasin ja hyvästelin yhden kaasoistani ja kaksi muuta ystävääni. Minua pyydettiin vielä mukaan, kun loput porukasta viedään Ouluun kotiin. Yhtäkkiä käännyttiinkin ihan eri suuntaan, kun kenenkään koti. Siinä vaiheessa ymmärsin, että joku juttu tässä vielä on. Yhtäkkiä mua käskettiin sulkemaan silmät, auto pysähtyi ja kun sain avata silmät, olimme hevostallilla. Olin erittäin hämmentynyt ja mulle kerrottiin, että tässä olisi vielä tunnin maastoratsastus.Kahden ystävän hyvästely hesen pihalla oli myös huijausta, sillä he saapuivat myös tallille. Se ratsastus oli varmaan suurin yllätys koko reissulla, vaikka joskus olin sanonut, että se olis unelma polttareissa, mutta en silti osannut odottaa sitä. Enkä varsinkaan, kun luulin jo, että polttarit on loppuneet. Heti kun tajusin, että päästään vielä ratsastamaan, minä aloin itkemään. Olin niin onnellinen ja kiitollinen, ettei sanat riitä kertomaan! Vaikka oon harrastanut ratsastusta, niin jännitti kyllä aika paljon, sillä en ollut ratsastanut varmaan viiteen vuoteen. Hyvin se silti meni ja oli ihan mielettömän siistiä. Ratsastaminen metsässä rakkaiden ystävien kanssa. Ratsastuksen jälkeen sitten polttarit oli ohi. En olisi ikinä uskonut, että saan kolme päivää kestäneet juhlat ja, että niinkin moni mun ystävistä pääsi paikalle. Mulle tärkeintä oli se, että saisimme viettää aikaa yhdessä, olis rentoa yhdessä tekemistä. Sitä sain ja siihen päälle vielä kaikkea mahtavaa lisäksi. Nämä polttarit siis ylitti mun odotukset niin täysin. Minä en osaa yleensä itkeä onnesta, vaan mun itkuun yleensä liittyy suru. Mutta nyt itkin kolmena päivänä useampaan otteeseen liikutuksesta, kiitollisuudesta, onnellisuudesta ja rakkaudesta. Se oli maailman siistein tunne. Se onnellisuus siitä, että pääsen naimisiin niin rakkaan miehen kanssa ja se onni siitä, että millaisia ystäviä mulla on elämässä. Oon sitä mieltä, että ihminen on onnekas, jos on yksi hyvä ystävä. Mulla on niitä yli kymmenen. Siis kuinka onnekas sitä voikaan olla. Vaikka tästä viikonlopusta jää mieleen niin huikeita kokemuksia, kaikkein eniten se tunnelma. Se yhteishenki ja hyvä ilmapiiri mikä meillä oli. Sain kuulla viikonlopun aikana tosi usein sitä, että kuinka hyvä ja rakas ystävä minä olen. Tuntui todella hyvältä kuulla se, että itkettää nytkin kun sitä ajattelen. Silti minä koen, että minä olen se onnekas, kun minulla on heidät.

Kiitos kaikille ystäville myös polttareiden kuvista! Vaikeaa oli karsia postaukseen kuvia, kun oli niin kivoja hetkiä ikuistettu. Monista hetkistä on myös videoita, joten ihan mieletöntä palata niihin vielä vuosienkin jälkeen. Mutta saan lisää kuvia vielä myöhemmin, joten palaan niiden kanssa vielä vähän fiilistelemään.

Kiitos rakkaat kaasoni Jenna, Maisku, Anna ja Marika kun järjestitte mulle niin ikimuistoiset polttarit! Ja kiitos kaikki ystäväni, jotka olitte mukana polttareissa ja myös kiitos teille jotka olitte hengessä mukana, vaikka teidän tulonne estyikin. Nyt mää odotan meidän häitä vielä enemmän, siellä on sitten seuraavat elämäni bileet! Ps. Häihin on enää 47 päivää!