Ole siinä lähellä, ota mua kädestä.

Ryhmä alko, ahistus alko ja asioiden läpikäyminen alko. En ikinä uskonu että voisin näin väsynyt olla noitten tapaamiskertojen välissä.

Samaan aikaan tapasin yhtäkkiä ihmisen. Ihmisen kuka on hyväksyny mut näin. Ihmisen joka tekee mut onnelliseks. Ihmisen joka saa mut tuntee itteni kokonaiseks.

Ja oon muutaman viikon ajan nyt kaikilta kuullu kuinka söpöö ja ihanaa ja mahtavaa tää on, ja kuinka mun täytyy elää hetkessä ja nauttia tästä nyt.

Mut silti koko ajan takaraivos jäytää pelko; mitä jos?

 

 

suhteet oma-elama rakkaus ystavat-ja-perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *