Ryhmä alko, ahistus alko ja asioiden läpikäyminen alko. En ikinä uskonu että voisin näin väsynyt olla noitten tapaamiskertojen välissä.

Samaan aikaan tapasin yhtäkkiä ihmisen. Ihmisen kuka on hyväksyny mut näin. Ihmisen joka tekee mut onnelliseks. Ihmisen joka saa mut tuntee itteni kokonaiseks.

Ja oon muutaman viikon ajan nyt kaikilta kuullu kuinka söpöö ja ihanaa ja mahtavaa tää on, ja kuinka mun täytyy elää hetkessä ja nauttia tästä nyt.

Mut silti koko ajan takaraivos jäytää pelko; mitä jos?