Ajatuksia

Välillä, tai no aika useinkin, tuntuu et mun elämä junnaa paikoillaan. Nyt kun työ kuviot on taas seuraavalle vuodelle selvät, niin mietin vain et mitäs seuraavaks odotetaan, mitä seuraavaks tapahtuu.

Mä katon vierestä ku mun ystävät on onnellisia, yks on tavannu miehen, toisel on tulevaisuuden suunnitelmat selvät, kolmas suunnittelee häitä ja neljäs on innoissaan saamassa koulua loppuun ja muuttamassa uuteen kaupunkiin. Eikä saa ymmärtää väärin, mä oon enemmän kuin onnellinen mun ystävien puolesta. Mä rakastan niitä kaikkia ja oon onnellinen siitä että niitten elämä sujuu. Mutta mä vaa oon jumittunu paikoilleni. 

 

Onhan tässä kuukauden sisään tapahtunu paljon. Lääkeannostus on tuplattu, on oltu saikulla, on hämmennytty, on ollu niitä pieniä onnen hetkiä, on ahdistuttu ja on erakoitu, sekä on oltu sosiaalisia. Mutta silti tuntuu et elämä jäytää paikoillaan. Tätä mä pelkäsin ku valmistuin. Tätä mä en halunnu. 

 

-iinaemppu