she’s scared of falling in love

Kaiken sen takia mitä on meneillään oon tosi tyytyväinen siihen että oon sinkku. Mut en myöskään voi niille illoille ja olotiloille yhtään mitään kun iskee se haikeus, se että olispa joku kuka kattois mun kanssa nyt Netflixiä. 

Oon käyny mun ystävien kanssa paljon tätä asiaa läpi. Tai siis ylipäätään mun miesasioita (tai ennemmin niitten puutetta) ja ollaan tultu siihen tulokseen että mun on paljon helpompi kiinnostua ihmisistä kenestä jollain tasolla tiiän että en voi saada. Ja tässä kohtaan muhun on iskenyt katkeruus. Mua on satutettu. Ja pahasti. En toivo kelleen samaa mitä oon ite käyny läpi. Ja tän takia oon mitä nyt oon.

Mutta miksi minä? Haluisin vaan saada tältä ihmiseltä vastauksen tähän, mitä hän siitä sai irti että pilasi mun elämän? 

Mä oon yli tästä. Mä oon yli siitä ihmisestä. Mutta se oli paska juttu ja se vaikuttaa muhun vieläkin.  Mä oon pystyny antamaan anteeks melkein kaiken, vaikka mun ei olisi ees tarvinnut. Mut mä tiesin etten pysty elää ennen kuin käsittelen tän. 

Mutta se pilas mun elämän, se pilasi mut. En tunnista itseeni enää.  Ja sitä en oo vielä voinu antaa anteeks..

-iiinaemppu