Elävien kirjoissa

Huh, aika menee älyttömän nopeesti. Mut täällä ollaan, samoilla lääkityksillä mennää, mut töihin oon päässy.

Ja oon nauttinu. 

Onhan elämä menny vähän ees taas, kunnon vuoristorataa. Ja haluisin jo pois täst kyydist, mut ehkä ei oo viel miun aika.

Haluun ite uskoo siihen et kaikel on tarkoitus. Kaikel tapahtumilla, kaikilla ihmisillä miun elämässä. Mut välillä tuntuu vaa siltä et ois helpompaa heittää hanskat tiskiin ja huutaa täyttä kurkkuu. Ehkä se helpottais, ehkä ei, en tiiä. 

Mut onneks on viikonloppu, se siltää synttäreitä, sukulaisia ja viiniä ihanan ystävän seurassa. Mitä muuta vois toivoo?

-Iinaemppu