Miksi omasta elämästään näkee aina sen nurjan puolen? Miksei osaa olla kiitollinen niistä pienistä hyvistä jutuista, niistä pienistä fiiliksistä mihin haluaisi vain hukuttautua. Myönnän, tosi usein nää pienet hyvät hetket valuu vaa mun sormien läpi, kun samalla keskityn paskaan fiilikseen ja väsymykseen, joten

Päätin ihan just äsken, että nyt rupeen funtsimaan tätä mun viikkoa ja kirjotan ne hyvät jutut ylös. Asiat mitä on käyny tai asiat mitkä on tulossa. Nyt kun tässä fiilistelen, tajuan että moniin juttuihin liittyy myös se negatiivinen puoli, mut haluun keskittyy siihen hyvään, siihen onnen tunteeseen.

Noni, aloitetaampas;

1) pururata ympäri, hyvässä säässä kuulokkeet korvilla koiran kanssa. Onko parempaa?

2) maanantaina oli myös viikon jälkee eka työpäivä, mitä odotin ku kuuta nousevaa!

3) hyvää safkaa ystävän kanssa, avautumista ja lopuksi vähän biljardia. Siitä oli mun tiistai-ilta tehty. E, OLET MAHTI ❤

4) Se hetki, kun katseet kohtaat. Vahingossa. Tiättekö, just se hetki kun maailmassa ei ole mitään muuta.

5) viikko on jo puolessa välissä, onneksi. Ja en itseasias saisi ajatella näin, en saisi tarpoa työviikkoa läpi niin et pusken vaan aina hetken kerrallaan väkisin eteenpäin. Mutta silti, on jo keskiviikko.

6) sunnuntaihin, ja J’n näkemiseen ei ole kovin montaa yötä!

7) tässä mun matkan varrella on käyny niin että monet ystävät jää sen varrella, mut se että M sanoi tänään täysin ymmärtävänsä minua ja että ei haittaa vaikka en jaksaisi juuri nyt nähä, sai minut hymyilemään ja ymmärtämään sen että tää nainen, joka samalla toimittaa isosiskon roolia mulle, on aivan jäätävän hyvä ystävä. Kiitos M ❤

Noin, kyllä tässä itselle tuli hymy huulille kun noita mietti. Ainakin hetkiseksi. Koira ja ystävät, niistä mun onnen hetket on tehty.

Kumpa vain tarpeeksi usein osaisin avata silmät ja huomata sen. 

-iinaemppu