Ihana ystävä J raahasi minut eilen ulos. Istuttiin iltaa kaupungilla vähän suuremmassakin kaveriporukassa ja aika pitkään olinki iloinen ja onnellinen. En ole kunnolla J:tä intin takia viimeiseen vuoteen nähnytkään, mutta nyt oli mukavaa pitää hauskaa ihan muuten vain, ottamatta stressiä mistään. 

Kerettiin me syvällisiäkin puhumaan, ja tuli taas saatua uutta näkökulmaa asioihin. Tästä syystä, parasta terapiaa mun mielestä on ystävät. Ne tuntee sut, joten ne tietää mitä haluat kuulla, mutta ne ei myöskään sano asioita sen takia. J sano mulle asioita suoraan, ja arvostan sitä. Oot mulle tärkeä ❤

Tämä päivä on tullu vietettyä isällä, on sählätty edestakaisin, ravattu kaupassa ja leivottu hulluna huomisiin juhliin. Mun piti tänään nähdä vielä E:tä mutta voi olla että en jaksa liikkua enään. Eilen meni niin myöhään, että tämän illan voi rauhassa olla kotona.

Kovasti yritän kääntää mun ajattelun positiivisempaan suuntaan, koska tiedän että se voi auttaa tähän ja paljonkin. Mutta en olisi uskonut että se on näin vaikeeta. Ehkä vielä joskus…

-iinaemppu