Kymppiviikko

Täynnä tasan 10 viikkoa! (toki, täähän voi vielä muuttua) JA 2 viikkoa ekaan ultraan! Jännää jännää! 🙂 

Tänään kävin labrassa verikokeissa, 4 putkiloa verta, oikeesti? NELJÄ??! Hyi, onneks se ei satu enempi, vaikka ei se koskaan mukavaa oo. Varsinki ku ei ekasta kädestä saanu kaikkee. 

Labran jälkeen siirryin ystävän kanssa kahvittelemaan ja kaupoille. Oli ihana päästä juttelemaan, ja purkamaan vähän tuntemuksia ihmisen kanssa ketä tietää raskaudesta. Ja on kaikenlisäksi itse ollut raskaana juuri, meillähän tulee lasten ikäeroksi vuoden verran. 🙂

Löysin kirjatorilta satukirjan, en vaan voinu vastustaa klassikkosatuja. Kirjasta löytyy mm. Ruma ankanpoikanen, Kultakutri ja kolme karhua, Saapasjalkakissa ja Kolme pientä porsasta -sadut. 🙂 

img_20150108_202059_0.jpg

Vatsa ollut paljon pinkeämpi viime päivät, tänään tuntunut että on tavallaan kokoaikainen turvotus päällä. Ei enää pysty samanlailla vetämään vatsaa sisään, mitä ennen. Jännä seurailla tätä vatsan muutosta, pitää muistaa ottaa kuviakin.

Nälkä vaivaa usein, mutta ei pysty syömään samanmoisia annoksia mitä ennen. Pienempiä ja useammin. Heräsin tässä pari yötä sitten kahden maissa, kun mies kömpi viereen.. sattu mahaan tuo nälkä niin kovin, etten saanu unta ennen ku kävin jääkaapilla ”huijaamassa” vatsaa syömällä pari haarukallista raejuustoa. 😀 Eilen illalla en meinannu saada millään unta, nukuin ehkä neljä tuntia.. sen kyllä nyt huomaa, meinaa lipsua silmät kiinni, niin et täytyy kyllä suorittaa iltapuuhat ja painua nukkumaan. Onneks ei tartte ku huominen jaksaa töissä, ja sit pääsee viikonlopuksia mökille. 🙂

RV 10+0 kuittaa:)

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys

Hormonit

Pienestikin väärin muotoiltu lause mieheltä, ja itkut on taattu. Menee ohi ja unohtuu yhtä nopeasti, mitä on alkanutkin. Naurukohtauksia pienistä asioista. Tuttua? Ihanatkamalat hormonikohtaukset!

Tänään sai mies kyllä taas kestää.. Olin kampaajalla, kun puhelimen akku loppuu, oli sovittu miehen kanssa et viestittelen kun oon melko valmis, jotta hän lähtee kaupungille päin ja mennään yhdessä lounaalle. Mies olikin lähteny ennen miun ilmotusta pyörimään kaupoille ja kahville, koitti soitellakin kun ei viestiä kuulunut. Päätti sit lähteä kotiin, kun sinne varmaan tulisin. Meninkin äitini luo lataamaan akkua, koska asuu kampaajani lähellä, ja mies oli tietty melkein kotona kun sain puhelimeen taas eloa, eikä jaksanut enää kääntyä takaisin. Itkupotkukiukkuhan siitä tuli, ja päivä pilalla, kun ei päässyt lounaalle! 

Ilmoitin, että minä ainakin menen syömään, koska niin olin päättänyt, vaikka ei lounas aikaan enää kerkeäisikään. Vähän ajan päästä itkupuhelu miehelle, kun ei lupauksia pidetä ja aina menee vapaa-päivien suunnitelmat pieleen. Muutama kiukkuviesti perään, ja kaupungille itse päästyäni mies ilmoittaa olevansa myös juuri siellä. Pääsen siis loppujen lopuksi syömään miehen kanssa. Alkuun mökötetään, mutta kun vatsa saa täytettä, näyttää kaikki taas paljon valoisammalta.

Käytiinpä vielä elokuvissakin ihan extempore, vaikka vähän sai ensin miestä suostutella. 🙂

Jännä miten nuo mielialat heittelee, kyllä miula ennenkin on nälkä aiheuttanu ”perseeseen ammuttu karhu” -reaktioita, mutta nää on kyllä ihan uusissa sfääreissä. Toivottavasti ei ainakaan enää pahene! Raukka saa kestää jo nyt paljon. 

Kyllä häntä vaan paljon rakastan.<3

 

RV 9+6 kuittaa:)

Suhteet Oma elämä Rakkaus Raskaus ja synnytys