SYÖMISHÄIRIÖ Q&A

Mitä syömishäiriötä sairastat? Onks sulla diagnoosia?

Sain Anoreksia F50.0 Laihuushäiriö- diagnoosin vuonna 2017 ja kannan sitä edelleen, mutta pyrkimys olisi, että saisin diagnoosin jossakin vaiheessa pois, mutta se vaatii äärettömän suurta työtä.

Monta vuotta olet sairastanut? Mistä koet sen johtuvan?

Olen sairastanut nyt tietoisesti n.5-vuotta, mutta koen kuitenkin syömishäiriön olleen elämässäni pidempääkin, lapsena jo oireilin, mutta silloin siihen ei kiinnitetty huomiota.

On myöskin tosi vaikea sanoa, että mistä se on lähtöisin, mutta koen, että luonteeni on yksi syy sairastumiseen. Olen herkkä perfektionismi ja minulle kelpasi jo lapsena se, että olin paras.

Miten päädyit hoidon piiriin? Oliks se esim kouluterkkarin kautta tai vanhempien passittamana vai miten?

Oikeastaan päädyin hoidon piiriin vasta siinä vaiheessa, kun makasin sairaalassa nesteliotuksessa vajaaravitsemuksen takia, joka oli vetänyt mut todella huonoon kuntoon.

Miten niinku laihduit noin paljon? Aloitko tarkotuksella rajottaan syömisiä/laskeen kaloreita/liikkuun enemmän?

Ensimmäistä kertaa, kun aloin laihtumaan aloin syömään vain vähemmän, kuin ennen ja myöhemmin sitten pakkoliikunta tuli peliin ja myöhemmin laihduin äärettömän paljon  ilman liikuntaakin. En kuitenkaan ala antamaan mitään laihduttamis vinkkejä, koska se ei edistä ketään, eikä mulla ole mitään ”oikeita”

Tietääkö sun opettajat sun anoreksiasta? Onko ne ollu huolissaan?

Kyllä aika moni tietää, sen näki musta aika pitkälti viime syksynä. Muutama opettaja on kysynyt suoraan, että onks kaikki hyvin, mutta muuten ei hirveesti ”huolta” oo näkynyt, mutta varmasti joku mietti mua huolissaan näkymättömästi.

Monta kaloria noin syöt päivässä? yritätkö oikeasti nostaa painoa?

No siis syön tällä hetkellä tarpeeksi, en määriä osaa sanoa, koska yritän olla laskematta, mutta sen verran, että paino ainakin nousee, joten kyllä yritän oikeasti nostaa painoani, vaikka mulle se on välillä vaikeata ja syömishäiriön takia aineenvaihdunta on sekaisin ja paino nousee ja laskee, vaikka söisin mitä.

Mikä paranemisessa tuntuu vaikeimmalta?

Tällä hetkellä ehkä se muuttuva kroppa ja se, että en ole enään ”pieni” ja tavallaan myös se, että kontrolli häviää. Mulla tuli syömishäiriön takia monia sääntöjä elämääni ja nyt ne kaikki täytyy murtaa. Myöskin se, että mulla ei hirveen sosiaalista elämää nykyään ole niin on ihan hirveen vaikeeta, kun ei sitten ole sitä kaveria, kun lopulta ”anoreksiasta” luopuu.

Tiggeröiks sun kaverit ikinä?

Oikeastaan tällä hetkellä ei, koska olen poistanut elämästäni  ”tiggeröivät” ihmiset, koska huomasin, että heidän ympärillään miun paraneminen ei ainakaan valitettavasti edisty. Kokeilin tuossa pari vuotta ja kerta toisensa jälkeen olin huonossa kunnossa, joten oli paras ratkaisu poistaa ne ihmiset ainenkin hetkeksi elämästä.

3 pelko ruokaa ja 3 turvaruokaa

Onko sulla jotain vinkkejä oman muuttuvan kehon hyväksymiseen?

Oikeastaan se, että ei katso ainenkaan kokoajan itseään peilistä, ja menee sitä ahdistusta päin, koska jossain vaiheessa ei enään ahdista niin paljo ja oppii hyväksymään itsensä juuri sellaisena kun on. Myöskin se on äärimmäisen tärkeää, koska meistä jokainen on just sopiva ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kun on <3 olitpa pieni, suuri taikka keskikokonen  olet maailmassa ainutlaatuinen, sun koko ei määritä sua ihmisenä yhtään sen enempää kuin korvies koko tai hiustenväri <3

Miten olet päässyt yli ahdistavista ajatuksista ja esim. pelkoruoista? Aiheuttiko anoreksia sulle jotain ”pakko-oireita”, esim. ruokailun, ruoka-aikojen tai ruoka-annoksien suhteen?

Vain kohtaamalla ne! Pelkoja ei voita jos ei niitä kohtaa, edelleen mulla on hirveästi pelkoruokia, pakko- oireita, mutta kohtaan niitä päivittäin ja meen sen mukavuus alueen ulkopuolelle, sillä näin voin vain parantua! <3 eli 1.) KOHTAA PELKOSI 2.) AHDISTUS ON PARANEMISESSA NORMAALIA 3) PUHU AJATUKSISTA JA RAKASTA ITSEÄS <3

                Mikä tämä on? Miksi kirjoitan? Mitä kirjoitan?

Heipsan, taas kerran. Olen nyt ajatellut, että kirjottelisin tänne postauksia n.1-2x/vk, joskus harvemmin ja joskus jopa enemmän. Meen täysin fiiliksen mukaan, koska tämän on tarkoitus olla mullekkin hyvää oloa tuottavaa ja sellaista kivaa tekemistä kiireisen arjen keskelle (kohta helpottaa, kun kesä tulee, jippii), no tavallaan kyllä tykkään arjesta, koska silloin ne rutiinit säilyvät ja mulle ittelle on helpompi noudattaa rutiineja. ( voin myöhemmin kirjoittaa rutiinesta sitten enemmän.)

Moni on varmaan ihmetellyt, että mistä minä juuri nyt putkahdin, mutta ajatus kävi, että tämä kirjoittaminen voisi olla enemmän mun juttu, kun vlogaaminen, koska monihan tietää, että olen lahjakas kirjoittamaan. Kirjoitan omia pohdintoja aika paljon, kuin myös erilaisia tarinoita ja kirjoittaminen on vaan mulle keino hallita ahdistusta joissan tilanteista. (ahdistuksen hallinnasta myös myöhemmin)

Blogi tulee sisällöltään olemaan niin laidasta laitaan, joskus kuulumisia, joskus taas fakta pohjaa terveydestä ja joskus omia pohdintoja elämästä. Tämän blogin pääteema on kuitenkin seurata miun matkaa anoreksiasta, kohti tervettä hyvin voivaa elämään, joten ainakin aluksi tulee sisältö olemaan niin positiivisen, kuin negatiiven sävyistä, mutta pyrin pitämään sisällöt tiggeröimättöminä, sillä tiedän, että moni syömishäiriöstä parantuva lukee blogeja, etenkin sellaisten, jotka kirjoittaa siintä matkasta minkä kokee irrottuakseen anoreksiasta. Jos pohdit sitä, että kannattaako lähteä mun matkalle mukaan, niin suosittelen lämpimästi, sillä voit oppia paljon, saada uutta tietoa ja kokea mun elämää aika läheltä välttämättä edes tuntematta minua ja nähdä kuinka elämästä taisteleminen on joskus todella haasteellista. Myös kirjoittelen normaalia arkisia asioita mm. kuulumisia, koulutuksesta, unelmista, harrastuksista. Eli tämä blogi tulee seuraamaan minun elämään niin monen asian tähden.

Kiva kun kävit lukemassa! Toivottovasti pidät lukemastasi, ja lähdet seuraamaan matkaani, ensi blogi teksti tulee näillä näkymin sunnuntaina, ellei jopa aikaisemmin! Sitä odoteltaessa jaa tätä ja nauti näistä ihanista aurinkoisista päivistä! <3🌞☀