Milloin on oikea aika hypätä punkkaan toisen kanssa?

Itse olen miettinyt tätä asiaa varsinkin viimeaikoina paljon, olen itse ollut aina vastaan yhden illan juttuja ja aina peräänkuuluttanut tutustumista ja tapailua ennen sänkyyn päätymistä ja jokainen suhteeni onkin alkanut tällä tavalla. Nyt kuitenkin viimeisen suhteeni jälkeen olen alkanut todenteolla pohtimaan, että miksi olen niin jyrkästi yhden illan juttuja vastaan, koska itselläni ei ole mitään kokemusta asiasta. Johtuuko se vanhasta päähän pintyneestä ajatuksesta, että naiset on ” helppoja”, jos päätyvät sänkyyn lyhyen tuttavuuden jälkeen vai tunnenko itseni niin hyvin, että pelkään satuttavani itseäni? pelkäänkö sitä, että mies ei halua tapailla, jos olen heti antanut itsestäni kaiken, olenko siis enää sen jälkeen ns. ”tyttöystävä-ainesta”. 

Olen aina ollut tosi tunteellinen ihminen, ihastun helposti, liian helposti. Mitä, jos ihastunkin tähän yhden yön tuttavuuteen, mutta hän haluaisikin olla vain sitä? samalla pelkään myös, että mitä jos alankin pitämään siitä. Siitä, että voin tavata baarissa miehiä, olla niiden kanssa hetken ja sen jälkeen sanoa heipat tuntematta mitään velvollisuudentunnetta näkemisestä tai yhteydenpidosta. Mitä jos en enää sen jälkeen haluakaan tapailla normaalisti ja tutustua? mitä, jos siinä vaiheessa tapaankin juuri tälläisen miehen joka arvostaa juuri sitä ominaisuutta. Nämä on vaikeita asioita, ainakin itselleni.

Yllättävän moni on sitä mieltä, että yhden illan jutut on fine, mutta yllättävän moni on myös samoilla kannoilla, kuin minä, että ei sellaisia harrasta eikä koskaan voisikaan harrastaa. Syitähän on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiä, mutta ihmisten kanssa juteltuani olen huomannut, että yleisin syy olla hyppäämättä sänkyyn on juuri uskomus siitä, että sen jälkeen juttu ei voi kehittyä enää seurusteluksi. Onhan se totta, että harvempi yhden illan juttu johtaa seurusteluun kuulopuheiden mukaan, mutta toisaalta en jaksa uskoa, että kyse olisi varsinaisesti siitä seksistä. Luulen, että kyse on enemmänkin siitä, että molemmat on liikkeellä juuri siinä tarkoituksessa eikä suhdetta etsimässä. Toisaalta on absurdia, että jos seksi sujuu ja kipinät lentelee, niin ei sen takia haluaisi enää tutustua toiseen, koska on jo hommat hoidettu. Moni haluaa odotella ja tutustua kumppaniin ennen seksiä, mutta mitäs sitten, jos on tapailtu monta kuukautta ja kun vihdoin päästään itse asiaan onkin seksi ihan järjettömän huonoa, eikä se parane vaikka kuinka yrittäisi, onko sekään hyvä asia?

Mikä on siis oikea aika harrastaa seksiä? onko siihen oikeaa aikaa vai tietääkö sen sitten vain jostakin? mitä mieltä te olette, yhden illan suhde vai tutustuminen?

tumblr_m2pcabiznt1rrd7u4o1_500_large.jpg

 

Ida

 

Kommentit (2)
  1. Ymmärrän toisaalta hyvin tuon vastustuksen asiaa kohtaan, eli tunteen siitä, että on jotenkin liian helppo. Sitähän nyt kuitenkaan harva haluaa olla. Itsekin paheksuin koko yhdenyönjuttu-konseptia aiemmin.

    Nykyään olen muuttanut asennoitumista asiaan, mutta se ei merkittävästi ole muuttanut käytöstäni. Olen sillä kannalla, että jos kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä keskenään ihan-sama-minkä-pituisen-tuttavuuden jälkeen, niin siitä vaan. Olen täysin lakannut ”päättämästä” etukäteen mitä treffeillä saa/ei saa tapahtua näissä lähestymisasioissa ja tehnyt mitä huvittaa. Ei ole kyllä pelkoa siitä, että olisi alkanut mitenkään usein päätyä ekoilla treffeillä sänkyyn. Useimpien ihmisten kanssa sitä kemiaa ei kuitenkaan ole. Jos taas on, niin en tajua miten se seksi sitä voisi pilata.

    Ihmiset, jotka ”ajautuvat” baarireissuilta humalatilan takia mihin sattuu, ovat asia erikseen. Heille saattaisi olla hyväksi ihan periaatepäätös siitä, että baarista lähdetään kotiin -yksin. Morkkis ei kuitenkaan ole kiva juttu.

  2. Itse olen myös ollut aikaisemmin hyvin konservatiivinen yhden illan juttuja kohtaan eikä niitä itselläni ole ollutkaan kuin yksi huono kokemus vuosien takaa. Tein tietoisen poikkeuksen kesällä, kun päädyin sänkyyn ekoilla treffeillä ja vielä selvin päin. Tajusin nimittäin, ettei mies halua suhdetta enkä minäkään kokenut olevani valmis sitoutumaan. Juttu jatkui seksisuhteena (jota olen myös aina vierastanut) ja lopulta molemmat tunnustivat tunteiden tulleen mukaan kuvioon. Nyt perhoset kutittelevat mahassa ja jännityksellä odotan miten juttu jatkuu – näillä näkymin se jatkuu! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *