Tytöt ovat huikeita – mutta onko pakko olla boss lady?

Kuluneella viikolla sosiaalisessa mediassa on kiertänyt alun perin ivallisessa tarkoituksessa liikkeelle laskettu kuva, jossa hallituksen ministerinelikko Li Andersson, Katri Kulmuni, Sanna Marin ja Maria Ohisalo on muokattu lapsenkasvoisiksi saatteella “tytöt leikkii hallitusta”. Vaikka Kulmuni ei enää joukkoon kuulukaan ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson puuttuu kyseisestä kuvasta kokonaan, pilkkaajien viesti on selvä: naiseudessa – ja etenkin tyttöydessä – on jotakin noloa, hävettävää ja epäpätevyyttä henkivää.

Oli hallituspuolueista tai hallituksen toiminnasta sitten mitä mieltä tahansa, täytyy olla hyvin sokea voidakseen olla huomaamatta sitä, miten naisvetoista hallitusta on alusta alkaen yritetty lyödä ja pilkata nimenomaan nuoruudella ja naiseudella. Kun Marinista tuli pääministeri, sosiaalisessa mediassa puhuttiin Spice Girls -hallituksesta. Edellä mainittu kuva edustaa tematiikaltaan samaa tytöttelyn jatkumoa, jossa nuoruus ja naiseus nähdään epätoivottuina ja epäpätevyydestä viestivinä ominaisuuksina.

Pilkkaajien harmiksi kuvasta tuli kuitenkin nopeasti ainakin omassa somekuplassani voimaantumisen väline. Ne, joille tyttöys ei ole huonommuuden synonyymi, näkivät kuvassa pilkan sijaan tärkeän viestin siitä, että Suomessa tytöistä voi tulla mitä tahansa. “Nämä voisivat olla sinun kasvosi”, kertoi eräs opettaja sanoneensa oppilailleen. Samaan tapaan myös ajatus Spice Girls -hallituksesta kääntyi keväällä monien mielissä päälaelleen: minulle ja monelle muullekin Spaissarit olivat rohkeita esikuvia, jotka näyttivät, että naisissakin voi olla asennetta.

Naisjohtajien kuvasta syntynyt keskustelu on tärkeä muistutus siitä, ettei unelmiaan pidä rajoittaa sukupuolen tai minkään muunkaan ominaisuuden vuoksi. Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että myös tyttöjä ja naisia kannustetaan kurottamaan tähtiin.

Samaan aikaan vierastan kuitenkin vahvasti sitä tapaa, jolla menestyneistä naisista puhutaan vahvoina boss ladyina. Menestynyt nainen on johtaja tai yrittäjä, fiksu ja kova, ehkä hieman kylmäkin. Menestyneessä naisessa on asennetta – hän on rohkea, itsenäinen, vahva ja itsevarma. Mitä todennäköisimmin menestynyt nainen on myös vähän nipo, neuroottisen järjestelmällinen ja työlleen omistautunut.

Kärjistän hieman, tiedän. Mutta tunnistatte ehkä silti tämäntyyppisen diskurssin.

Tunnustaudun feministiksi ja olen ylpeä siitä. Minulle feminismissä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että kaikkien naisten pitäisi mahtua jonkinlaiseen boss ladyn muottiin.

Minulle feminismissä on kyse tasa-arvosta ja siitä, että jokaisella on mahdollisuus tehdä omat valintansa sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Vahva johtajuus ja menestyksekäs ura voi olla feministinen valinta, mutta niin voi olla myös kotiäitiys. Valinnan feministisyyden ratkaisee viime kädessä se, onko se tehty aidosti omasta tahdosta vai jonkin ulkopuolelta sisäistetyn mallin sanelemana.

Tarkoitukseni ei nyt kuitenkaan ole sukeltaa tutkimusmatkalle feminismin syvimpään olemukseen, vaan lähinnä pohtia sitä, millä tavalla edellä mainittu boss lady -diskurssi voi valintoihimme vaikuttaa. Olen aiemmin kirjoittanut tässä blogissa siitä, miten muiden töihin liittyvät LinkedIn- ja Twitter-päivitykset herättävät minussa kateutta. Olen kirjoittanut siitä, miten haluaisin olla kuten yli-ihmisiltä vaikuttavat tuttuni, jotka kiitävät menestyksekkäästi työstä ja luottamustoimesta seuraavaan hiukset hulmuten.

Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut paljon sitä, miksi oikeastaan tunnen näitä tunteita. Loppujen lopuksi olen nimittäin aika tyytyväinen ihan vain keskinkertaisena, työni hyvin ja tunnollisesti hoitavana työntekijänä. Teen mielelläni työtä, joka edustaa omia arvojani, ja toimin mielelläni vapaa-ajallani puoluepolitiikassa rakentaakseni omien arvojeni mukaista maailmaa. En kuitenkaan haluaisi esimerkiksi asettua ehdolle vaaleissa, toimia johtotehtävissä tai olla maailman suurin ja paras asiantuntija.

En yksinkertaisesti halua olla esillä, enkä kantaa valtavaa vastuuta. En halua altistaa itseäni jatkuvalle arvostelulle tai kantaa töitä mielessäni myös vapaa-ajallani.

Arvostan valtavasti jokaista, joka näin tekee. Itse haluan kuitenkin loppujen lopuksi olla aivan tavallinen.

Koska myös tavallisuus ja keskinkertaisuus voi olla feministinen teko.

 

Lukusuositus:

Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi (Karisto, 2019)

 

Artikkelikuva: Ichigo121212 / Pixabay.com

Työ ja raha Työ Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Pöydän toisella puolella – viisi vinkkiä työnhakuun

Siitä ei ole kovinkaan paljon aikaa, kun päiväni täyttyivät pääasiassa työhakemusten kirjoittamisesta, työhaastatteluissa ravaamisesta sekä useimmiten kyyneliin päättyneistä “olit tosi hyvä hakija, mutta” -puheluista. Nämä kipeät pettymykset sekä niiden jälkeen Netflixin ja suklaan ääressä vietetyt itsesäälin täyttämät tunnit – toisinaan jopa päivät – ovat edelleen kovin tuoreina muistissani siitäkin huolimatta, että olen siirtynyt vastuulliseksi veronmaksajaksi jo puolisentoista vuotta sitten.

Pääsin taannoin osallistumaan ensimmäistä kertaa elämässäni rekrytointiprosessiin niin sanotusti pöydän toiselta puolelta, eli työnantajan edustajana. En tehnyt päätöksiä yksin, mutta roolini prosessissa oli iso: luonnostelin työnkuvan, arvioin sen vaativuuden, laadin työpaikkailmoituksen, viestin hakijoiden kanssa ja annoin lisätietoja tehtävästä, osallistuin haastateltavien valintaan ja haastatteluihin sekä lopulta myös varsinaisen rekrytointipäätöksen tekemiseen. Osakseni lankesi myös valinnasta ilmoittaminen haastatelluille hakijoille.

Hakiessani aktiivisesti töitä opin työnhausta yhtä jos toista – osittain kantapään kautta, osittain muiden kokeneempien vinkeistä. Nyt, kun olen saanut edes yhden rekrytoinnin verran kokemusta myös rekrytoivan osapuolen näkökulmasta, haluan jakaa teille viisi parasta vinkkiäni työnhakuun.

1. Panosta laatuun, älä määrään

Eri medioista saa usein lukea tarinoita hakijoista, jotka ovat lähettäneet satoja hakemuksia pääsemättä yhteenkään haastatteluun. Äkkiseltään uskallan väittää, että tällaisissa tilanteissa vika on hakemusten laadussa. Kuten niin monessa muussakin asiassa, työnhaussa ei ratkaise määrä, vaan laatu. Yksi laadukas ja huolellisesti valmisteltu hakemus tuottaa todennäköisemmin tulosta kuin 10 sinne päin roiskaistua copy paste -hakemusta.

Työnhaun sääntö numero yksi onkin panostaa hakemuksen laatuun räätälöimällä se aina erikseen jokaista haettavaa työpaikkaa varten. Tämä ajatus lieneekin jo monelle tuttu, mutta yllättävän harva ymmärtää tämän saman räätälöinnin olevan usein tarpeellista myös CV:n kohdalla – tämä riippuu toki hieman alasta ja omasta taustasta. Ansioluettelon räätälöinti onnistuu esimerkiksi rakentamalla siitä osaamispohjaisen tai yksinkertaisesti poimimalla siihen mukaan ainoastaan ne haettavan paikan kannalta relevantit työtehtävät. Muista myös liittää ansioluetteloosi lyhyt profiiliteksti sekä avata jokaista työtehtävää muutamalla lauseella.

2. Kerro, miten juuri sinä vastaat työnantajan tarpeisiin

Miten laadukas työhakemus sitten laaditaan? Ensisijaisesti tutustumalla työnantajan tarpeisiin ja kertomalla hakemuksessa, miten itse pystyt niihin vastaamaan. Työpaikkailmoituksessa kerrotaan yleensä niin työnantajasta kuin työtehtävästäkin paljon: millainen työnantajan organisaatio on, mitä työtehtävä pitää sisällään ja millaisia taitoja sen saaminen edellyttää. Työnantajaan kannattaa lisäksi tutustua myös esimerkiksi ystäviemme Googlen ja LinkedInin avulla.

Valitettavan moni sortuu edelleen lähinnä referoimaan hakemuksessaan ansioluetteloaan. Tämä kannattaa unohtaa. Hyvin laadittu CV kertoo rekrytoijalle jo kaiken tarpeellisen aiemmasta urastasi. Hakemustekstin tehtävä sen sijaan on avata tarkemmin sitä, miten pystyt siirtämään kaiken aiemmin oppimasi juuri kyseisen työnantajan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Hakemuksen kirjoittaminen kannattaakin aloittaa listaamalla työpaikkailmoituksessa mainitut tiedot yrityksen arvoista, työtehtävästä ja valituksi tulemisen edellytyksistä ranskalaisin viivoin ja kirjaamalla jokaisen viivan perään, miten itse voisi noihin asioihin vastata. Ensimmäinen luonnos hakemustekstistä saa olla pitkä – seuraavaksi alkaa sitten karsiminen ja tiivistäminen. Hyvän hakemuksen laatiminen vaatii aikaa, mutta vaivannäkö yleensä kannattaa.

3. Rakenna koherentti tarina

Erityisesti meille generalisteille ansioluettelon räätälöiminen ja hakemuksen kirjoittaminen voi olla tuskien taival, jos oma työkokemus tuntuu silppuiselta ja jonkin tietyn asian osaajana profiloituminen vaikealta. Tällaisessa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää osata kertoa omasta työurasta koherentti tarina. Generalistin etuna on, että tuon tarinan voi todennäköisesti rakentaa hieman erilaiseksi aina haettavasta paikasta riippuen niin, että tarina on kuitenkin aina myös täysin todenmukainen.

Etsi siis omasta urastasi punainen lanka, jonka varaan voit rakentaa juuri tähän haettavaan työpaikkaan luontevasti johtavan tarinan. Tuo punainen lanka voi olla esimerkiksi se, että jokaisessa työtehtävässäsi olet ollut tiiviisti tekemisissä tiettyjen teemojen tai toimintojen, kuten vaikkapa asiakaspalvelun, kanssa. Oma punainen lankani löytyy nuorista, koulutuksesta ja viestinnästä: vaikka työtehtävät ovat olleet erilaisia ja alakin vaihtunut matkan varrella, nämä kolme teemaa ovat kulkeneet aina jollakin tavalla mukana kaikessa, mitä olen tehnyt.

4. Valmistaudu haastatteluun

Saitko kutsun haastatteluun? Upeaa! Nyt on aika valmistautua siihen huolellisesti. Työhaastattelu on mahdollisuus, joka tarjoutuu usein vain murto-osalle hakijoista. Haastatteluiden järjestäminen vaatii työnantajalta aikaa ja vaivaa, joten sinun tehtäväsi on varmistaa, että annat tuolle ajalle ja vaivalle vastinetta.

Jos et vieraillut potentiaalisen työnantajasi nettisivuilla tai mahdollisten tulevien työtovereidesi LinkedIn-profiileissa vielä hakemusvaiheessa, on aika tehdä se viimeistään nyt. Tutustu mahdollisuuksien mukaan organisaation toimintakenttään, arvoihin, strategiaan, talouteen ja työkulttuuriin. Jos sinulle ei kerrota, ketkä sinua haastattelevat, kysy sitä ja tutustu haastattelijoiden taustoihin. Ehkä teillä on jokin yhteinen harrastus, tai olette vaikkapa vaikuttaneet aikoinanne samassa opiskelijajärjestössä.

Työhaastatteluissa toistuvat usein samat kysymykset: kerro lyhyesti itsestäsi, miksi hait tätä työpaikkaa, missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua, mitkä ovat vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, miksi juuri sinut pitäisi valita tähän tehtävää, onko sinulla jotain kysyttävää meiltä… Näihin kaikkiin kannattaa miettiä etukäteen valmis, napakka vastaus. Etenkin itsensä esittelemiseen ja sen perustelemiseen, miksi juuri sinut pitäisi valita, kannattaa valmistella esimerkiksi kolmen kohdan napakka hissipuhe. Myös työnantajalle esitettävät kysymykset kannattaa miettiä valmiiksi.

Haastattelussakin on tärkeää pitää mielessä hakemusvaiheesta tuttu työnantajan tarpeisiin vastaaminen: motivaation osoittaminen on tärkeää, mutta kukaan ei valitse sinua töihin vain siksi, että niin kovasti sitä haluat. Kun esität kysymyksiä työnantajalle, valitse myös useimpiin niistä sellainen näkökulma, joka osoittaa sinun haluavan palvella organisaatiota mahdollisimman hyvin.

Työhaastatteluun on täysin sallittua ja jopa suotavaa mennä muistivihko tai tabletti kädessä (läppäriä tai puhelinta en suosittele: läppäri luo muurin sinun ja haastattelijoiden väliin, ja puhelimen vilkuilu näyttää Facebookin selaamiselta). Vihkoon voit kirjata valmiiksi vastauksia yleisimpiin kysymyksiin sekä ne pääviestit, jotka haluat haastattelussa saada sanotuksi. Kun sinulle kerrotaan haastattelussa yksityiskohtia haettavasta tehtävästä ja organisaatiosta, muistiinpanoja kirjaamalla teet myös hyvän vaikutuksen. Oikein skarpin haastateltavan vinkki vitonen on myös kirjata haastattelijoiden nimet ylös (ryhmähaastattelussa myös muiden haastateltavien!), jotta osaat puhutella heitä nimeltä.

5. Luota itseesi

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedetään. Mutta itseluottamus on työnhaussa kaikki kaikessa. Ylimielinen ei tietenkään pidä olla, mutta oma osaaminen on tuotava rohkeasti esiin – silloinkin, kun olo on epävarma. 

Introverttinä ja itsetunto-ongelmista kärsivänä persoonana ymmärrän hyvin sen tuskan, jota oman osaamisen myyminen tuottaa. Hyvän työnhakijan ei kuitenkaan tarvitse olla tietynlainen. Myös me ujommat ja rauhallisemmat persoonat pärjäämme kyllä, jos vain uskomme itseemme ja annamme sen näkyä. Vaikka haastattelu kuinka jännittäisi ja oma pärjääminen haettavana olevassa työssä mietityttäisi, sitä ei saa näyttää.

Äläkä nyt ainakaan, hyvä ihminen, sano, että “olen huono kehumaan ja myymään itseäni”! Se ei osoita nöyryyttä, vaan pelkästään epävarmuutta.

Siinäpä ne, viisi parasta vinkkiäni työnhakuun. Ovatko nämä jo käytössäsi? Entä mitkä ovat omat vinkkisi?

 

Lukusuositus:

Kaisa Välivehmas: Miten onnistut työnhaussa (Minerva, 2014)

 

Artikkelikuva: athree23 / Pixabay.com

Työ ja raha Oma elämä Työ