Toiveeni alkaneelle työvuosikymmenelle

”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” 

Kysymys, jota minulta on oikeastaan harvemmin kysytty työhaastatteluissa, mutta johon kaikki mahdolliset työnhakuoppaat silti kehottavat vastaamaan. Vaikka vastauksen pohtiminen aiheuttaakin minussa yleisesti ottaen lähinnä turhautunutta ähinää ja puhinaa, on välillä kuitenkin aidosti tärkeää pysähtyä pohtimaan sitä suuntaa, johon omat valinnat ovat itseä johtamassa. 

Vuoden 2019 päättyessä moni listasi sosiaalisessa mediassa kuluneen vuosikymmenen aikaisia saavutuksiaan, elämäntapahtumiaan ja työpaikkojaan. Itsekin reflektoin LinkedInissä mennyttä työvuosikymmentä, joka kattaakin aikalailla koko tähänastisen työurani, jos lukioaikaisia lastenvahtikeikkoja ei oteta lukuun. Vaikka tein listauksen julkisesti, tein sen kuitenkin ensisijaisesti itseäni varten: oman työ- ja opiskeluhistorian purkaminen auttoi löytämään silppuisesta ansioluettelosta jonkinlaisen punaisen langan. 

Nyt, kun 2020-luku on jo tukevasti käynnissä, haluan kuitenkin kääntää katseen tulevaan ja pohtia menneen vuosikymmenen sijasta sitä, mitä toivon seuraavilta kymmeneltä vuodelta. Ennustaa en osaa, mutta toiveita minulla kuitenkin on. 

Nykyinen työsuhteeni päättyy tämän vuoden lopussa. Koska työni ja palkkani rahoitus on sidottu määräaikaiseen hankkeeseen, jatkoa tuskin seuraa – enkä suoraan sanottuna todennäköisesti haluaisikaan jatkaa samassa työpaikassa enää tämän vuoden jälkeen. Ei sillä, ettenkö viihtyisi. Haluan vain kokeilla jotain muuta jossain muualla. 

Mutta mitä ja missä? 

Kuten olen aiemmin maininnut, minulla on ensimmäisen tutkintoni pohjalta aineenopettajan pätevyys. Vaikka sittemmin olenkin opiskellut viestintää ja kokeillut monenlaisia hommia, koulutus ja nuoret ovat kaikkia aiempia valintojani yhdistävät teemat. Viestintääkin tehdessäni olen tehnyt sitä pitkälti lapsi- ja nuorisojärjestöjen piirissä. 

Valitsin toisen tutkintoni pääaineeksi viestinnän, koska rakastan kirjoittamista. Vasta sittemmin olen ymmärtänyt, että viestintä on nykyään yhä vähemmän pitkiä ja harkittuja kirjoituksia, ja yhä enemmän lyhyitä sosiaalisen median päivityksiä, kuvia ja videoita. Teen mielelläni viestintää, mutta viime aikoina olen tullut siihen lopputulokseen, etten kuitenkaan ehkä halua tehdä työkseni pelkästään sitä. Sen sijaan haluaisin tehdä työtä, johon sisältyy myös viestinnällisiä elementtejä. 

Kun mietin omia arvojani ja sitä, minkälaisten teemojen parissa työskentelyä pidän mielekkäänä ja arvokkaana, päädyn viime kädessä aina lapsiin, nuoriin ja koulutukseen. Omia vahvuuksiani sekä yksittäisten työtehtävien sisältöjä pohtiessani päädyn puolestani aina siihen, että olen vahvimmillani koordinoinnin, kehittämisen ja laajojen kokonaisuuksien parissa. Tarvitsen siis työn, jossa saan jollakin tavalla olla tekemisissä mainittujen teemojen parissa sekä hyödyntää samalla järjestelmällistä ja pedanttia luonnettani. 

Seuraavaksi toivon pääseväni työskentelemään esimerkiksi koulutuspolitiikan, koulutuksen kehittämisen tai opintohallinnon parissa. Viime vuosina olen ollut erityisen kiinnostunut yliopistojen ja korkeakoulujen tarjoamista työmahdollisuuksista, kuten esimerkiksi erilaisista koulutussuunnittelijan tehtävistä. Myös valtion pestit esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriössä tai opetushallituksessa kiinnostavat – näistä erilaisista työmahdollisuuksista ja eri toimenkuvien sisällöistä en vain tiedä tällä hetkellä tarpeeksi. Myös järjestökenttä tarjoaisi paljon kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta alan heikko palkkaus mietityttää. 

Vaihtoehtoja on siis monta, enkä ole vieläkään täysin osannut päättää, minkä näistä poluista valitsisin. Mutta ehkä minun ei vielä tarvitsekaan. Ehkä nyt riittää se, että tiedän haluavani tehdä asiantuntijatyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä laadukkaan koulutuksen puolesta. 

Haluan kehittää, toimia ja vaikuttaa. Haluan koordinoida, kouluttaa ja viestiä. Haluan oppia, innostua ja vaikuttua. 

Missä siis näen itseni viiden vuoden kuluttua? “Asiantuntijatehtävissä koulutus- ja nuorisoalalla” lienee yksinkertaiselta kuulostava vastaus. Tosiasiassa tällaiset asiantuntijatehtävätkin voivat olla melkein mitä tahansa. 

Mutta en minä tarvitse viisivuotissuunnitelmaa tai selkeää uratavoitetta kymmenen vuoden päähän. Minulla on vihdoinkin suunta. Se riittää. 

 

Toimintasuositus: 

  1. Tarkastele omaa työ- ja opiskeluhistoriaasi sekä mahdollisia harrastuksiasi tai vapaaehtoishommiasi. Mikä niitä yhdistää? Mitä ne kertovat arvoistasi? Mistä erityisesti olet nauttinut?
  2. Tarkastele sitten omia vahvuuksiasi ja pohdi, millaiset työtehtävät saavat sinut parhaimmillaan innostumaan ja unohtamaan ajan kulun. Mitä tyypilliseen työpäivääsi pitäisi sisältyä, jotta nauttisit työstäsi?
  3. Pohdi sitten, millaisissa toimenkuvissa tai millaisten työnantajien palveluksessa voisit päästä tekemään kiinnostavaa työtä. Unohda tittelit ja keskity työn sisältöön: millaista työtä haluaisit tehdä?
  4. Valitse itsellesi suunta ja pidä se mielessäsi aina uravalintoja tehdessäsi. Viekö tämä valinta sinua oikeaan suuntaan?
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *